Espoon keskuksella on kunniakas menneisyys Espoon hallinnollisena keskuksena. Kirkko on pitänyt aluetta vahvassa otteessa jo 1400-luvulta lähtien, jolloin Espoon kirkko, pääkaupunkiseudun vihkiparien suosima kivipyhättö nousi Espoonjoen rantatöyräälle Kuninkaantien kupeeseen. Helsinkiä ei vielä tällöin ollut olemassakaan.

Viime vuosikymmenet ovat muuttaneet voimakkaasti Espoon ilmettä. Muurala, josta myöhemmin virkamiespäätöksellä tehtiin Espoon keskus, on kasvanut kaukaisesta ja uneliaasta Espoon pitäjän keskuksesta maan toiseksi suurimman kaupungin hallintokeskukseksi, yhdeksi Espoon kaupungin viidestä kaupunkikeskuksesta. Kulttuurilautakunnan jäsen Veli-Pekka Mattila pitää Espoon keskuksen aluetta hyvänä paikkana asua. Kaupunkikeskus on vanhaa kulttuuriympäristöä, jossa on ollut asutusta jo kivikaudella. Espoon keskus onkin sopiva yhdistelmä maalaismaisemaa ja kaupunkirakennetta. Esimerkiksi Espoonjokilaakso on kaupungin historian ja imagon kannalta keskeinen tekijä, joka turhaan on jäänyt saariston tai Nuuksion järviylängön varjoon.

Edellisen kerran Espoon keskuksen aluetta kehitettiin voimallisemmin 80-luvun loppuvuosina, jolloin rantaradan eteläpuolelle nousi useita keltaisia rakennuksia joukossaan mm. Kauppakeskus Espoontori. Se oli valmistuessaan Espoon modernein kauppakeskus sitten Leppävaaran Gallerian. Vaatimustaso on tuosta ajasta kasvanut kaikin tavoin. Uusimmat visiot muokkaavat Lommilan alueesta vauhdittajaa Espoon keskuksen kehittymiselle.

 

Oiva paikka kehittämisprojektille

Kaupungin johtohahmot havaitsivat 90-luvun loppuvuosina Espoon keskuksen keskeneräisen, nykyvaatimuksiin riittämättömän palveluvarustuksen ja käynnistivät yhdessä Kanta-Espoon alueneuvottelukunnan kanssa alueen kehittämisprojektin. Toukokuussa 1999 startanneen projektin johtoryhmässä ja työvaliokunnassa oli edustettuna keskeisiä alueen toimijoita ja kaupungin edustajia. Projektiryhmä julkaisi loppuraportin tämän vuoden alussa. Raporttiin on koottu selvitys esillä olleiden ja lukuisten asukkaiden toivomien ja kiirehtimien toimenpiteiden ja hankkeiden etenemisestä. Huhtikuussa järjestetyssä Espoon keskuksen asukasillassa kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen totesi, että on helpompaa viedä etenkin isoja hankkeita eteenpäin yhteistyössä asukkaiden ja alueen eri toimijoiden kanssa. Isoja hankkeita tulisi juuri Espoon keskuksessa käynnistää parin seuraavan vuoden aikana suurempi määrä, kuten toimialajohtaja Olavi Louko samaisessa asukasillassa kertoi. Uusi pääterveysasema on jo rakenteilla, ja pian kaupunginvaltuuston tulisi tehdä päätös lukiosta ja uimahallista. Niinikään radan ajoneuvoalikulun ns. Espoonportin rakennustyöt käynnistetään ensi vuonna. Monien pitkään alueella asuneiden mukaan käänne parempaan on nyt näkyvissä. Samaa mieltä on myös Kanta-Espoon alueneuvottelukunnan jäsen Seppo Sovala, jonka humoristissävytteisen näkemyksen mukaan Espoon keskuksen yhtenä hyvänä puolena on se, että oikeastaan kaikki asiat ovat minimitasolla, joten suunta voi olla vain kohti parempaa.

 

Asuinalueet pidettävä haluttuina

Espoon segregoitumista on viime aikoina tutkittu aiempaa tarkemmin. Kaupunginosien väliset erot ovat suuria, mutta slummiutumista ei ole kuitenkaan havaittu. Espoon kaupunginhallitus pyysi viime vuonna selvityksen asuinalueiden sosiaalisen segregoitumisen riskeistä sekä siitä miten tämä tieto voidaan ottaa huomioon kaavoituksessa ja muussa suunnittelussa. Tehdyn taustaselvityksen aineistosta käy hyvin ilmi, että Espoon tilastoalueet eroavat väestö- ja sosio-ekonomiselta rakenteeltaan selvästi toisistaan. Kanta-Espoossa eli Espoon keskuksen alueella työttömyysaste on korkea, pitkäaikaistyöttömien osuus työvoimasta suuri ja pienituloisia on paljon. Ahtaasti asuminen on yleistä ja kaupungin vuokra-asuntoja on paljon samoin kuin vuokra-asuntoja yleensäkin. Lapsiperheistä monessa on vain yksi huoltaja. Myös vieraskielisten väestöosuus on espoolaisittain korkea samoin kuin nuorten työttömyysaste. Tarkastellut ilmiöt saattavat kasautuessaan edistää syrjäytymiskierteen syntymistä. Segregaatiolla tarkoitetaan ongelmallista, epätoivottavana pidettyä eri ihmisryhmien keskittymistä eri alueille. Huono-osaisuuden keskittyessä alue voi leimautua kielteisesti ja ajautua syrjäytymiskierteeseen, jossa alueen kehittymiseen on tarjolla entistä vähemmän resursseja. Tuloerojen kasvamisesta seuraa sosiaalista polarisaatiota. Tällöin esimerkiksi varakkaat asuvat omilla alueillaan ja köyhät omilla alueillaan, jolloin puhutaan kaupungin jakautumisesta kahtia. Espoolla ei ole varaa päästää alueitaan erilaistumaan, sillä asukasmäärän kasvaessa nopeasti tulee kaikki alueet pitää haluttuina asuinympäristöinä. Tämä vaatii vankkoja taloudellisia resursseja Espoon keskuksen kehittämiseen. Myös Kanta-Espoon Kokoomuksen taloudenhoitajana toimiva Sovala näkee, että tarkempi statistiikka siitä kuinka paljon rahaa per asukas käytetään erilaisiin toimintoihin Espoon eri aluekeskuksissa olisi mielenkiintoista luettavaa. Kuinka suuri mahtaisi olla Kanta-Espoon nuorisomarkka, vihermarkka, kulttuurimarkka tai urheilu- ja uimahallimarkka?

Sijainnissa avaimet tulevaisuuteen

Keski-Espoo -seuran johtokunnan jäsen Markku Mikkelsonin mukaan Espoon keskuksen keskeinen sijainti perinteikkään Espoon sydämessä antaa todelliset eväät kehittämiselle, joka odottaa enää vain rohkeita päätöksiä. Aivan kuten aikoinaan kaikki tiet veivät Roomaan, vievät ne Espoossa Espoon keskukseen, jota sivuavat maan mahtiväylät rantarata, Turun moottoritie ja Kehä III. Espoon keskukseen on helppo tulla ja helppo löytää. Kanta-Espoon Kokoomuksessakin vaikuttavan Mikkelsonin mukaan nyt vaaditaan toimintaa ja toimintaa eli toteutusta ja toimeen tarttumista. Lillukan varsia on jo riittävästi poljettu ja asioita vitkuteltu. Mistä saisimme alueelle todellisen veturin ja moottorin; sijaintihan olisi mitä mainioin vaikkapa suuryrityksen pääkonttorille, sillä missäpä muualla voisivat vieraat ja työntekijät ajaa Pendolinolla suoraan konttorin oven eteen, aprikoi Mikkelson pilkettä silmässään, ihmetellen samalla missä Espoon keskuksen täysmittainen jalkapallohalli oikein viipyy - nuorten asiat ovat lähellä Mikkelsonin sydäntä.

 

Asukkaiden haastettava toinen toisensa

Myös  Mattila, niinikään Kanta-Espoon Kokoomuksen vaikuttajia odottaa, että toimiin tartutaan vitkattomasti. Espoon keskus on suuri potentiaali. Aivan keskuksen ytimessä on runsaasti vajaakäytössä olevaa rakennusmaata hyvien, ruuhkattomien kulkuyhteyksien varrella. Vielä onkin mahdollista tehdä kerralla kunnolliset ratkaisut. Puolalaisarkkitehtien 70-luvun alun kädenjäljen hyvä puoli on, etteivät rakennukset ja alueet muodostu ainakaan suojelukohteiksi. Mattila odottaa nyt valmistuneelta Espoon keskuksen kehittämisprojektin loppuraportilta ennen kaikkea sitä, että se herättää espoolaiset oivaltamaan, että muutos ei ole mahdoton. Mattila kehottaakin asukkaita ja alueen taloyhtiöitä alueen aktiivisiksi kehittäjiksi ja puolestapuhujiksi: “ Suomalaiset ovat kilpailukansaa, haastetaan toinen toisemme.“

Tommi Laakso

kaupunginvaltuutettu, teknisen lautakunnan jäsen

Sisällysluettelo