Espoon Kokoomuksen hallitus toivoo, että kansanedustaja, hallintotieteiden tohtori Sanna Lauslahti asettuisi ehdolle Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtajan tehtävään. Puoluevaltuuston puheenjohtaja valitaan puoluekokouksessa, joka pidetään Rovaniemellä 15.–17. kesäkuuta.

Espoon Kokoomuksen puheenjohtaja Ari Konttas kommentoi: ”Sanna Lauslahden laaja osaaminen, vahvat kokoomuslaiset arvot ja positiivinen ote kaikkeen politiikantekoon ovat asioita, joita Kokoomus tarvitsee. Puolueen täytyy pysyä liikkeessä, se kaipaa sisäistä dynamiikkaa. Puoluevaltuuston puheenjohtajan tehtävään tarvitaan henkilöä, joka kykenee luomaan puoluevaltuustosta todellisen arvo- ja asiakeskustelun foorumin, jonka kautta kentän ääni kanavoituu vaikuttavaksi osaksi puolueen käytännön politiikkaa.” Espoon Kokoomus esittää Uudenmaan piirihallitukselle, että piiri tukisi Sanna Lauslahden ehdokkuutta puoluevaltuuston puheenjohtajaksi.

Sanna Lauslahti (s. 1966) on toisen kauden kansanedustaja Espoosta. Koulutukseltaan hän on ekonomi ja hallintotieteiden tohtori. Lauslahti on eduskuntatyössään suuntautunut erityisesti sivistys-, terveys- ja talouspolitiikan kysymyksiin. Hänen perheeseensä kuuluu aviomies ja kolme lasta. Vapaa- aikaansa Lauslahti käyttää muun muassa juoksemalla, uimalla ja joogaamalla.

Lisätiedot:
Ari Konttas
puheenjohtaja
Espoon Kokoomus
p. 050-338 9745

Asemakaava-asiat ovat valtuusto perustyökauraa. Niissä tehdään konkreettisen päätökset Espoon asuin- ja elinkeinoympäristön muutoksista. Kaupunkisuunnittelulautakunta on avainasemassa lähiympäristömme kehittämisessä. Päätöksenteon avuksi on karttoja ja myös havainnekuvia (linkki Keilaniemen havainnekuviin). Tänä maanantaina muutoksia tehtiin Tapiolan urheilupuiston alueelle, Saunalahden portille ja Kilon Kellarimäki-Friisinmäki alueelle.

Jo etukäteen oli tiedossa, että Kehä I:n parantamisesta sekä Otaniemen ja Keilaniemen asemakaavan ja asemakaavan muutokseen liittyi erilaisia näkemyksiä. Kehä I:n päälle on ajateltu rakentaa 500 metriä pitkä kansi.  Kehä I parantaminen liittyy suoraan Länsimetron tuloon, jonka myötä kaupunkirakenteita tiivistetään metron varrella. Edellytyksenä kannen rakentamiselle on, että se voidaan rahoittaa rakennusoikeuksia myymällä ja maankäyttösopimustuloilla.

Kustannusarvio tunnelille on 120 miljoonaa euroa.  Mielipiteitä jakavat niin tunnelin pituus kuin tornitalojen korkeus. Talojen korkeus liittyy suoraan myös tunneloinnin kannattavuuteen ja rahoitukseen.  Mitä korkeampia taloja rakennetaan, sitä enemmän rakennusoikeuksia voidaan myydään ja saada tuloja kaupungille.  Toisessa vaakakupissa on taasen kulttuurihistoriallinen maisema.  Päätösehdotukset jäivät pöydälle. Asiasta oli jo etukäteen sovittu valtuuston neuvottelutoimikunnassa.  Valtuustossa järjestetään aiheesta infotilaisuus Otaniemen ja Keilaniemen alueen kehittämisestä 14.5. kello 17-18.15.

Muita kaavapäätöksiä olivat mm. Tapiolan urheilupuiston asemakaavamuutos.  Muutoksen avulla mahdollistetaan uusi harjoitusjäähallin, jalkapallostadionin ja urheiluhallin sekä niitä palveleva pysäköinnin rakentaminen. Valtuustolla on aina mahdollisuus tehdä kokouksessa muutos-, palautus- ja hylkäysesityksiä. Tällä kertaa asia ehdotettiin palautettavaksi, mutta palautusehdotus hylättiin.

Valtuuston yksi vaikuttamistapa on tehdä valtuustokysymyksiä ja –aloitteita. Niillä halutaan vaikuttaa tulevaan päätöksentekoon mm. budjettien yhteydessä tehtäviin päätöksiin. Tällä kertaa valtuustokysymykset kohdistuivat menneeseen – Orkidean sairaalan eri vaiheisiin ja kustannuksiin sekä Suurpellon maakauppoihin. Toisaalta menneestäkin voi oppia, jotta ei samoja virheitä tekisi.

Valtuustoaloitteet kohdistuivat sporttikortin myöntämiseen alle 68-vuotiaille omaishoitajille, kulttuurisetelien myöntämisestä vähävaraisille sekä järvenrantaraittien suunnittelusta ja toteuttamisesta Laaksolahden Pitkäjärven, Lippajärven ja Bodominjärven ympäri.  Annetut vastaukset vaihtelevat. Välillä vastaukset ovat ympäripyöreitä ja välillä eteenpäin vieviä. Usein valtuutetut tekevät näiden kohdalla toiveita, jos vastaus ei pidä sisällään kaikkea haluttua.

Kirjoittajakin jätti kaksi valtuustokysymystä  illan aikana valtuustokollega Pia Kauman kanssa.  Kysymykset liittyivät lapsiin:  lastensairaalan rahoittamiseen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen.  Kummassakin tapauksessa teemme töitä asioiden eteen niin valtakunnan tasolla kuin Lastensairaalan osalta HUS:n hallituksenjäsenenä. Kaikilla rintamilla, jotta muutokset tapahtuisivat.

Sanna Lauslahti
Kaupunginvaltuutettu

Ehdokkaat on alla listattuna aakkosjärjestyksessä (ehdokassivut julkistetaan toukokuun toisella viikolla):

Aaltonen Elena
Airinen Jyri
Alaviiri Kaisa
Arteva Henri
Bjong Pia
Ekroos Christian
Eneh Ogechukwu
Eriksson Jenni
Grönholm Bo
Haaksiala Henri
Haapalehto Eero
Havu Isto
Hellas Maire
Holst Jan
Hoppania Leena
Horsma Johanna
Hulkkonen Sirkka
Ihamuotila Minna
Jokinen Janne
Julkunen Sonja
Kaitamaa Erika
Kauma Pia
Kemppi-Virtanen Pirjo
Kiijärvi Laura
Kiljunen Hanna
Kivilaakso-Wellmann Eva
Konttas Ari
Koskinen Jussi
Kotiranta Pirjo
Kuusisto Kari
Laakso Mikko
Laakso Minna
Lauslahti Sanna
Lehtola Ville
Lempiäinen Pekka
Lindholm Micke
Lingman-Nukala Maila
Lintunen Kai
Malila Jorma
Mansukoski Nina
Markkula Markku
Meriläinen Raija
Metsä Kimmo
Meuronen Esko
Mustakallio Kristiina
Mykkänen Jouni
Mäkelä Jarno
Männikkö Olli
Nieminen Jarmo
Nur Mahamed
Paattiniemi Johanna
Palomäki Ulla
Pelkonen Jukka
Pietilä Marja-Liisa
Ruuth-Karvonen Johanna
Räty Teemu
Saarniala Tea
Seppä Heikki
Sorvanto Katariina
Syrjänen Heikki
Särkijärvi Jouni J.
Sääksvuori Arja
Thure-Toivanen Tiina
Tiimonen Jyri
Tuisku Tuomas
Turunen Arto
Tähtikunnas Janne
Viljakainen Paula
Vuornos Henrik

Matinkylään valmistuvan metron myötä matka-ajat Espoonlahdesta Helsinkiin pitenevät reilusti, koska suoria bussiyhteyksiä pääkaupunkiin ei enää kulje. Syöttöliikenne kulkee Matinkylän kautta. Pääkaupunkiin suunnatessa espoonlahtelaiset kulkevat ensin bussilla Matinkylään ja sieltä metrolla Helsinkiin. Vaihdon takia matka-ajat pitenevät, hankaloituvat ja pahimmassa tapauksessa myös reilusti kallistuvat. HSL suunnittelee uudistusta, jossa espoonlahtelaisten matkalipun hinta (C alue) nousee tuplasti matinkyläläisten lippuun (B alue) verrattuna. Asuinalueet jaetaan näin kahteen kastiin. Jää vaikutelma, ettei espoonlahtelaisten haluta tulevaisuudessa matkustavan Helsinkiin, ei ainakaan joukkoliikennevälineillä.

Liikenne Länsiväylällä rauhoittuu metron myötä, joten matka-aika omalla autolla tulee entistä jouhevammaksi. Tällä hetkellä omalla autolla Espoonlahdesta Helsingin keskustaan hurauttaa 15-20 minuutissa. Bussilla matkaa noin puolessa tunnissa. Tulevaisuudessa matka-aika autolla ei ainakaan pitene, mutta joukkoliikenteellä matka-aikaan voidaan lisätä ainakin varttitunti. Kun vielä kotimatkalla siirtyy raskaiden kauppakassien kanssa metrotunnelista bussiin (odotellen ensin pysäkillä omaa bussia), ei ole vaikea päätellä kumpaan vaihtoehtoon kallistuu. Oma auto on huomattavasti houkuttelevampi kuin kallis ja kankea bussi-metro yhdistelmä. HSL:n uudistus esitetyssä muodossa tulee lisäämään yksityisautoilua. Eikö joukkoliikenneratkaisujen tulisi kannustaa vähäpäästöisten ratkaisujen valintaan?

HSL:n suunnitelmissa Helsingin puolella itään mennessä B vyöhyke ulottuu Östersundomiin asti rajautuen Kehä III:een. Myös länsipuolella on syytä venyttää vyöhykerajaa siten, että koko Länsi-Espoo kuuluu B vyöhykkeeseen. Mikäli aidosti halutaan ohjata asukkaita joukkoliikenteen käyttäjiksi, tulisi ratkaisuissa pystyä hahmottamaan kokonaisuuksia.

Marika Niemi
Kaupunginvaltuutettu (kok)
Espoo

Paula Viljakainen
Kaupunginvaltuutettu (kok)
Espoo

Ari Konttas
Kaupunginvaltuutettu (kok)
Espoo

Jan Holst
Kaupunginvaltuutettu (kok)
Espoo

DEMYC on eurooppalaisten keskustaoikeistolaisten nuorisojärjestöjen kattojärjestö, johon myös Kokoomusnuoret kuuluu. Vuonna 1964 perustetussa järjestössä on mukana Kokoomusnuorten sisarjärjestöjä EU-maiden ohella mm. Balkanilta, Kaukasukselta ja Lähi-idästä.

Kauppatieteitä Aalto-yliopistossa opiskeleva Kokkonen on ollut aktiivinen vaikuttaja kansainvälisessä yhteistyössä. Hän oli mm. rakantamassa viime kesänä Suomessa pidettyä DEMYC-seminaaria, jossa kansainväliset vieraat saivat tutustua Kokoomuksen poliitikkoihin Helsingissä ja Turussa.  Kaksikymmentä vuotta vanha Kokkonen on toiminut myös Euroopan Nuorten parlamentissa EYP:ssä. Espoossa Kokkonen on ollut Espoon Perinneporvareiden puheenjohtajana vuonna 2011.

Italian Napolissa pidetyssä kongressissa tehtiin myös muita suomalaisvalintoja. Mm. kaksi vuotta puheenjohtajana toiminut Jani Johansson valittiin järjestön kunniapuheenjohtajaksi. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin italialainen Antonio de Lucia.

Siihen loppuivat kiireet. Matinkylä, Matinkartanonristi, asemakaavan ja asemakaavan muutoksen hyväksyminen keskustelutti valtuustoa melkein tunnin. Kaava hyväksyttiin palautuksesta ja hylkäyksestä käytyjen äänestysten jälkeen selvin luvuin. Tavoitteena on muuttaa osa asemakaavalla osoitetusta katualueesta sekä urheilu- ja virkistyspalveluiden alueesta Y-korttelialueeksi Suomen Majakka yhdistys ry:n kulttuurikeskusta varten.

Valtuustokysymys kuntalaisten asiakaspalvelutehtäviä hoitavien organisaatioiden ja tukipalvelujen yhteistyön pulmista saatiin käsiteltyä kolmessa vartissa. Kysymyksessä viitataan asiakaspalvelutehtäviä hoitavien yksiköiden ja tukipalveluja, kuten kiinteistönhoitopalvelut, hoitavien kaupungin palvelukeskusten ja liikelaitosten välisiin ongelmiin tukipalvelujen sisällön ja sisäisen laskutuksen suhteen. Marika Niemi totesi omassa puheenvuorossaan, että ”on syytä täsmentää, mikä kuuluu ja kenen vastattavaksi.  Erityisen paljon ongelmia lukion osalta on tuottanut yo-kirjoitusten kalustuksesta huolehtiminen. Kiinteistöhoitajien toimenkuvaan ei yllättäen kuulu yo-kirjoitusten kalustamiseen osallistuminen, joten lukiot joutuvat käyttämään muuttofirmoja.” Niemen mukaan on lisäksi syytä täsmentää vastuukysymyksiä, jos tilattu työ tehdään huolimattomasti. Eero Kling puolestaan muistutti, ettei yksikään aikuinen voi olla koulussa töissä olematta kasvattaja. Liikelaitostaminen ei saa johtaa siihen, että koulun kasvattajayhteisö hajoaa.

Valtuustokysymys veropaosta ja sen määrästä Espoossa sekä kaupunginhallituksen toimenpiteistä asiassa karkasi varsin kauas valtuustosalista maailmoja syleilevin puheenvuoroin. Kaupunginhallituksen vastaus hyväksyttiin yksimielisesti. Myös valtuustoaloite päätöksenteon valmistelun avoimuuden lisäämiseksi saatiin loppuun käsitellyksi ja kokous päättyi 2,5 tunnissa.

Valtuustoseminaarissa 15.3. keskusteltiin Kunnallishallinnon rakenne – työryhmän selvityksestä huhtikuussa 2012 annettavaa Espoon kaupungin lausuntoa varten. Valtuusto oli täysin yksimielinen puolustaessaan Espoon itsenäisyyttä. Espoon valtuustoryhmien kannanotossa työryhmän selvitykseen tuodaan selvästi esiin, etteivät ne hyväksy pääkaupunkiseudun kaupunkien pakkoliitosta. Espoon valtuustoryhmät korostavat sitä, että ”metropolialueen toiminnan kehittäminen on keskeistä koko maan kilpailukyvyn ja talouden kannalta. Kunnallishallinnon rakenne -työryhmä ei ole huomioinut alueen erityispiirteitä tarkastelussaan. Uudellemaalle ehdotetut kuntien yhdistämiset eivät tuo ratkaisuja julkistalouden ja kuntatalouden keskeisiin ongelmiin.  Espoon ja Uudenmaan kuntien kuntakoko on pääsääntöisesti riittävä järkevän ja taloudellisen palvelujen järjestämisen näkökulmasta.”

Ari Konttas
kaupunginvaltuutettu

Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Se on hoitanut taloutensa hyvin ja palvelut toimivat. Espoo maksaa tasauksena muulle Suomelle merkittävän osan omasta budjetistaan. Metropolialueella tehdään jo tällä hetkellä hyvää ja aktiivista yhteistyötä, jota toki on vahvistettava varsinkin maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristön suunnittelussa ja päätöksenteossa. Voikin sanoa, että Espoossa toteutuvat jo nyt kaikki ne asiat, jotka ovat kuntauudistuksen tavoitteita. Espoon hyvinvointi tukee koko Suomen hyvinvointia.

Uusi suurkuntaehdotus pääkaupunkiseudulle toisi mukanaan vain huononnuksia nykytilanteeseen. Demokratia heikkenisi ja lähipalvelut vähenisivät. Suuri alue vaatisi myös uusia hallinnollisia tasoja. Mistä tulisivat ne säästöt, joita näinkin radikaalilla uudistuksella pitäisi aikaansaada?

Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että suurkuntakaavailu pääkaupunkiseudulla on lopetettava. Tilalle on tuotava vaihtoehtoja, kuntien mielipiteitä on aidosti kuunneltava ja otettava huomioon päätöksenteossa. Uudistuksia ei voi tehdä pakolla, vaan hyvällä yhteistyöllä.

Kokoomuksen johdon tulisi selkeästi tuoda esille kantansa pakkoliitosten suhteen.

Paula Viljakainen
Espoon kaupunginvaltuutettu
Espoon kaupunginhallituksen jäsen

Arvoisat valtuutetut, nostan tässä puheenvuorossani esille vain muutaman sellaisen linjauksen, jotka eivät ole vielä saaneet riittävästi painoarvoa valmisteltaessa Espoon lausuntoa.

Espoon Kokoomuksen lähtökohta on yksikäsitteisen selkeä: Helsingin seutu on Suomen veturi. Kuntauudistuksella pitää luoda edellytykset sille, että kansainvälistä metropolialuetta – siis Helsingin seutua – vahvistetaan. Tämä alue tarvitsee ketterän hallintomallin, joka samalla parantaa kansalaisten elämän laatua sekä luo edellytykset Suomelle ja suomalaisille menestyä globaalissa kehityksessä ja kovenevassa kilpailussa. Menestyä ei voi tiukalla kurilla ja sanelupolitiikalla. Yksi elefanttikunta on innovatiivisen uudistumiskyvyn ja ketteryyden kauhukuva. Sen vastakohtana on verkostomaisesti operoiva Espoo, joka – tätä haluan korostaa – täyttää erinomaisesti vahvan peruskunnan kriteerit.

Espoon lausunnossa ovat faktat olennaisia. Faktoin kykenemme osoittamaan Espoon hallintokäytäntöjen ja palvelujen tuottamisen ylivoimaisuuden verrattuna Helsingin kankeuteen ja kalliisiin käytäntöihin.

Kunnat ovat kuntalaisten välineitä yhteisten asioiden hoitamiseksi: tärkeintä ovat hyvä elinympäristö ja laadullisesti korkeatasoiset ja taloudellisesti edullisesti tuotetut palvelut. Espoon Kokoomus on valmis suuriinkin muutoksiin ja radikaaleihin innovaatioihin. Tällaista – merkittäviä hyötyjä tuottavaa ratkaisua –
ei kuitenkaan edusta valtiovallan asettaman virkamiestyöryhmän ehdotus yhdestä elefantista eli Helsingistä, johon pakkoliitettäisiin muita kuntia.

Viime vuosien kehitys on vahvistanut Espoon myönteisiä erityispiirteitä, joita ovat mm. pragmaattisuus palvelujen tuotannossa, verkostokulttuuri, kehityshankkeiden suuri määrä, kevyt hallinto-organisaatio, vahva luottamushenkilöhallinto sekä paljon yhteistyötä elinkeinoelämän, korkeakoulujen ja muiden tutkimus- ja oppilaitosten ja kolmannen sektorin kanssa.  Näitä haluamme edelleen kehittää ja lisätä reippain ottein. Nämä ovat espoolaisten etuja, joita haluamme edelleen tarjota kuntalaisille paljon edullisemmin kuin mihin Helsinki kykenee.

Kuntien tehtävät ovat kasvaneet Espoon 40-vuotisen kaupunkina olon aikana merkittävästi. Hoitamalla kunnallistaloutemme hyvin olemme myös luoneet edellytykset jatkuvalle uudistumiselle. Tätä voimme kuvata myös EU:n strategian ydintermein: älykäs, kestävä ja osallistava kasvu. Kunnilla on vastuuta edellytysten luomisesta työpaikkojen syntymiselle ja siinä erityisesti yrittäjyyden edistämiselle. Kunnilla on keskeinen vastuu ilmastonmuutoksen torjunnassa ja syrjäytymisen estämisessä. Espoo on valmis ottamaan itselleen yhä näkyvämmän vastuun myös eurooppalaisena innovatiivisten kuntaratkaisujen edelläkävijänä. Suomen menestyksen kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää.

Päättäjien on oltava myös rohkeita muutosten mahdollistajia. Meillä Suomessa ei ole kuitenkaan varaa jumiutua vuosiksi tekemään metropolialueen hallinnollista ratkaisua Helsingin ehdoin. Jo yli 20 vuotta sitten esitin Erkki Tuomiojan puheenjohdolla toimineessa Seutuhallintokomiteassa (komiteanmietintö 1987:47) silloin radikaaliksi leimattua tulevaisuusratkaisua: eriävä mielipiteeni oli otsikoitu ”Seutuhallinnon aluetta on laajennettava – nykyinen YTV on alueena keinotekoinen”. Lukekaa tuo eriävä mielipiteeni – ehdotukseni oli muuten hyvä, mutta enemmistö ei ollut kypsä ottamaan harppausta tulevaan. Jos silloin olisimme päätyneet YTV:n laajentamiseen koko seudun kattavaksi, niin nyt meillä jo olisi demokraattisesti valittu noin 14 kuntaa kattava metropolihallinto.

Nyt on tällaisen ratkaisun aika. Uudenmaan alueella luonteva osa kuntauudistusta on oma koko metropolialuetta koskeva seudullinen ratkaisu siten, että siihen kuuluisivat seudun 14 nykyistä kuntaa ja mahdollisesti myös Porvoo ja Lohja. Espoon Kokoomus on valmis etenemään tähän ratkaisuun siten, että tälle metropolihallinnolle kuuluisivat maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristön kysymykset. Myös kansainvälinen innovaatio- ja kilpailukykypolitiikka voitaisiin hoitaa suurelta osin tällä tasolla. Ja kun tälle tasolle luodaan demokraattinen päätöksenteko, niin luontevinta on että nykyisin valtion – siis ELY-keskuksen ja useiden ministeriöiden – alueelliset tehtävät hoidettaisiin paljon nykyistä tehokkaammin tämän metropolidemokratian toimesta. Tämä vähentäisi tarpeetonta hallintoa ja poistaisi paljon päällekkäistä hallintotyötä. Tähän ratkaisuun kuuluvat myös MALY-sopimukset valtion kanssa. Niillä voidaan ohjata koko seudun kehittymistä tehokkaammin kuin kuntaliitoksilla. Valtion sitoutuminen sopimusten toteutumiseen on keskeistä.

Otan vielä yhden esimerkkialan: Tämä vuosi on EU:ssa aktiivisen ikääntymisen teemavuosi. Valtakunnallinen ja alueellinen huoltosuhde on sama riippumatta siitä, missä kuntarajat sijaitsevat. Kunnan taloudelle huoltosuhteella on lisäksi erilainen vaikutus kun valtiolle, koska kolmatta ikää elävät eläkeläiset ovat myös valtava positiivinen resurssi. He ovat kolmannen sektorin yhdistysten ja muun harrastustoiminnan valtava voimavara sekä perheiden ja muiden kumppanuuksien ja yhteisöllisyyden kehittäjä ja ylläpitäjä. He tuovat kunnalle myös verotuloja. Kannattaakin kysyä, miksi viime aikojen julkinen polemisointi on jopa syyllistänyt reippaat hyvinvoivat eläkeläiset.

Päätän tämän linjaukseni lainaten Jukka Louhijan (vanhusten palvelujen johtajan) blogia Espoon verkkosivuilla. Hän analysoi silmäänpistävimpiä yhteisiä ominaisuuksia tuleville satavuotiaille: ”He ovat muuttaneet usein, vaihtaneet työpaikkaa ja monet jopa ammattia, mikä ei ollut kovin tavallista nykyisten satavuotiaiden nuoruudessa. Tärkeää näyttäisi olevan yleisesti aktiivinen luonne, kiinnostus erilaisista asioista ja halu ottaa selvää. Ryppyotsaiset ja murjottajat eivät elä satavuotiaaksi.” Mitä tämä tarkoittaa sovellettuna pääkaupunkiseudun kuntauudistukseen? Itseäni lainaten: ”Ketterä ja innovatiivinen Espoo osoittaa, että myös vanhan ja kankean Helsingin kannattaa ottaa opiksi ja muuttua.”

Kokoomuksen valtuustoryhmä        
Markku Markkula
puheenjohtaja

Suomessa on tällä hetkellä 336 kuntaa, joista suurimmassa osassa asuu alle 6 000 asukasta. Monissa näistä etenkin ikäihmisten hoivapalveluiden tarve kasvaa, mutta vastaavasti palveluja rahoittamassa on yhä vähemmän työssä käyviä ihmisiä. Koko Suomen tasolla kuntauudistukselle on 10 – 20 vuoden aikavälillä kiistatta erittäin kantavat perustelut.

Kuntien tilanne eri puolilla maata kuitenkin vaihtelee suuresti. Kaikki kunnat eivät suinkaan ole taantuvia kriisikuntia. Meillä on jatkossakin useita erittäin menestyviä ja elinkelpoisia kuntia sekä yksi, kaikista muista poikkeava ja myös tulevaisuudessa kasvava metropolialue. Kyseessä on täysin erilainen osa Suomea jo siksikin, että täällä asuu yli miljoona ihmistä eli viidesosa koko maan asukkaista. Espoossakin asukkaita on jo yli 250 000. Metropolialuetta ei voi millään mittarilla kohdella samanlaisena kriisialueena kuin taantuvia pieniä kuntia.

Hallituksen asettama rakennetyöryhmä on esittänyt, että metropolialueelle tulisi viiden kunnan – Helsingin, Vantaan, Espoon, Sipoon ja Kauniaisten – muodostama suurkunta. Espoon valtuustoryhmä ei pidä esitettyä kuntaliitosmallia hyvänä. Emme hyväksy suurkuntaa emmekä pääkaupunkiseudun pakkoliitoksia. Olemme vakuuttuneita siitä, että pystymme selviytymään peruspalvelujen järjestämisestä sekä muista velvoitteista nykyisellä kuntarakenteella myös tulevaisuudessa. Etenkin Espoo on vahva, koska olemme pitäneet taloudesta pitkäjänteisesti hyvää huolta. Menot eivät ole kasvaneet samaan tapaan kuin vaikkapa Helsingissä, ja organisaatiorakenne on pidetty matalana.

Työryhmän raportissa on korostettu sosiaalisen eriarvoistumisen, yhdyskuntarakenteen hajautumisen, liikenteen ruuhkautumisen ja asumisen kalleuden aiheuttamia haasteita alueen kunnille. Nämä ovat valtuustoryhmämmekin mielestä ongelmia, joihin pääkaupunkiseudun päättäjien tulee pureutua tarmokkaasti. Olemme kuitenkin pettyneitä siitä, että työryhmän raportissa ongelmien syiden ja seurausten analyysi on jäänyt täysin pintapuoliseksi eikä niihin ole esitetty ratkaisuvaihtoja. Jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien raportista paistaa virkamiestyöryhmälle annettu, hyvin yksipuolinen tavoite. Kaikkien ongelmien kaikkivoipa lääke on kuntaliitos. Pääkaupunkiseudun kunnat tulee lyödä yhteen, löytyipä sille aitoja perusteluja tai ei.

Vastineessamme työryhmän esitykseen haluamme muistuttaa, että kuntien budjeteista yleensä noin puolet menee sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kun tähän lisätään opetukseen menevät rahat, olemme jo lähellä 70 – 80 prosenttia kuntien menoista. Esimerkiksi terveydenhuolto ja perusopetus ovat hyvin työvoimaintensiivisiä palveluita, joissa kuntaliitos ei toisi mitään lisäarvoa. Niissä ei voida hyödyntää suurtuotannon etuja, koska henkilöstömitoitukset tulevat usein laista ja asetuksista. Jos haluamme saada säästöjä, on sen sijaan mietittävä työn sisältöjä ja prosesseja sekä sitä, missä asioita on syytä tehdä kokonaan uusilla tavoilla.

Jo käynnistysvaiheessaan metropolialueen pakkoliitos keskittäisi voimavarat hallintoon ja toisi useita vuosia kestävän fuusioprosessin. Resurssit tulee keskittää ongelmien hoitamiseen, ei hallintoon. Kun pääkaupunkiseudun kunnat nykyisellään maksavat satojen miljoonien eurojen valtionosuudet muualle Suomeen, herää kysymys, onko meillä todella varaa riskeerata nämä miljoonat, kun tiedämme, että valtio joutuu tekemään jo lähiviikkoina tulevien vuosien budjetteihin useiden miljardien eurojen säästöt.

Haluamme viedä kehityksen painopisteen oleellisiin asioihin: metropolialueen nykyisten vahvuuksien kehittämiseen sekä alueen kykyyn vastata tulevaisuudessakin niistä velvoitteista jotka alueen kunnille on asetettu. Etenkin nykyisessä Euroopan taloustilanteessa on päättäjien sekä kunnissa että valtion tasolla pohdittava, miten saamme Suomeen riittävää, älykästä, kestävää ja osallistavaa talouskasvua. Eräiden arvioiden mukaan Suomeen tarvitaan tulevina vuosina 200 000 uutta työpaikkaa, jotta talous kasvaisi toivotulla tavalla.

Meidän päättäjien täällä Espoossa ja muissa alueen kunnissa tuleekin nyt pohtia, miten metropolialue ottaa paikkansa Suomen talouden veturina tulevassa kehityksessä. Ja mikä on kunkin yksittäisen kaupungin, toinen toistaan täydentävä rooli tässä kokonaisuudessa? Esimerkiksi Vantaahan on jo kaupan ja logistiikan, Espoo taas kansainvälisten yritysten ja korkean teknologian keskus. Toisin kuin työryhmä väittää, pieni kilpailu kaupunkien kesken on vain hyvästä. Se, että halutaan aina vähän näyttää naapurille, pitää kunnat virkeinä.

Espoon Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa metropolialueen vahvojen peruskuntien verkostomaista yhteistyötä. Haluamme hakea yhteistyötä aiempaa laajemmalta maantieteelliseltä alueelta, etenkin läntiseltä Uudeltamaalta, kuten Kirkkonummelta ja Vihdistä. Mutta kuntaliitoksista puhumme näidenkin kuntien kanssa vain siinä tapauksessa, että se on kaikkien osapuolten tavoite.

Emme hyväksy kuntaliitosta emmekä kuntajakoselvitystä. Sen sijaan haluamme jatkaa hyviä tuloksia tuonutta verkostomaista yhteistyötä naapurikuntiemme kanssa. Olemme vakuuttuneita, että se palvelee paitsi alueen, myös kaikkien suomalaisten etua parhaalla mahdollisella tavalla.

Pia Kauma
Kaupunginvaltuutettu

Pääkaupunkiseutu on kuitenkin Suomen oloissa varsin poikkeuksellinen metropolialue ja sen merkitys koko Suomen menestymiseen suuri. Pääkaupunkiseudun lisäksi kehyskuntien asukasmäärä kasvaa paikoin 20-30 prosenttia vuodessa.

Läntisissä demokratioissa on tapana kehittää erityisiä hallintatasoja metropolialueille, jotta muunmuassa maankäyttö, asuminen ja liikenne hoidettaisiin mahdollisimman hyvin ja jotta ne menestyisivät kansainvälisessä taloudellisessa kilpailussa. Metropolialueiden hallinnassa tärkeintä ei ole kustannusten karsiminen, vaan hyvä hallinta.

Hyvä hallinta ei läntisissä demokratioissa tarkoita jättikunnan muodostamista metropolialueelle ja sen keskitettyä hallinnoimista. Sen sijaan on pidetty tärkeänä useiden päällekkäisten hallintatasojen muodostamista. Tiheästi asuttua, kasvavaa suurta metropolia monimutkaisine toimintoineen ei voi hallita samalla periaatteella kuin alueellisesti samankokoista haja-asutusaluetta.

Monesti länsimaissa koko metropolialueen hallinnassa poliittisen legitimiteetin omaavaa valtuustoa on pidetty tärkeänä, erityisesti sujuvan asumisen, maankäytön ja liikenteen järjestämisen kannalta. Yhtälailla lähidemokratiaa vahvistamaan on jätetty kunnat tai perustettu kaupunginosavaltuustot. Usein metropolialueisiin liittyy muitakin hallintaorganisaatioita tai verkostoja, jotka ovat tarpeen kompleksisten kysymysten ratkaisemisessa ja kasvun hallinnassa. Ympäristöministeriön vuonna 2011 julkaisemassa raportissa Metropolihallinta on näitä malleja.

Voidaan ottaa esimerkki Pariisista. Jokaisessa Pariisin noin 50 000 asukasta edustavassa kaupunginosavaltuustossa on sekä kaupunginosan valtuutettuja että muutama koko Pariisin edustaja. Näin saadaan paikallisiin päätöksiin tietoa koko kaupungin tarpeista ja päinvastoin, mikä varmasti edesauttaa tehokkaamman kaupungin kehittämisessä. Pariisin alueen hallintaan liittyy vielä muitakin tasoja. Vaikka vertailukohde on  huomattavasti pääkaupunkiseutua suurempi, pätevät meilläkin varmasti samat lainalaisuudet siitä, miten päätöksentekoa pitää tuoda myös lähelle, niiden ihmisten ulottuville, jotka alueen asioista jotain tietävät.

Kasvava pääkaupunkiseutu kehyskuntineen on suurten haasteiden edessä, joten toivottavasti päätöksenteko sujuu! Toivottavasti muusta liikenteestä erillistä raideliikennettä kehitetään myös poikittaisesti koko pääkaupunkiseudulla tulevia liikenteen pullonkauloja helpottamaan. Ja toivottavasti edullista asumista on tarjolla vähävaraisille liikenteellisesti hyvillä paikoilla.

Ulla Palomäki

Kirjoittaja on varavaltuutettu ja toimii suurlähettilään avustajana.  Hän on kouluttautunut ympäristötaloustieteen maisteriksi Sorbonnen yliopistossa Pariisissa.