Oodi kahvila 7.2. Vieraana Iiro Viinanen: Opimmeko viime lamasta mitään?

22.3.2015Blogit

Elämme jälleen aikoja, jotka ikävästi muistuttavat 1990-luvun alun vuosia. Velkataakka kasvaa, vaihtotase heikkenee, kilpailukyky häviää, työttömyys pahenee, vienti ei vedä, talous taantuu ja kansakuntaa kalvaa pessimismi. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin tämän päivän uutisointi – emmekö todellakaan ole oppineet mitään aiemmin kokemastamme? Konkurssien, taloudellisten menetysten ja inhimillisten kärsimysten raskaita seuraamuksia monet meistä kantavat vielä tänäänkin. Ankeat ajat voivat toistua uuden taantumamme kynnyksellä. Ääriään myöten täyden Oodi-kahvilan vieraana oli 1990-luvun lamavuosilta tutuksi tullut ministeri Iiro Viinanen.

Puheenvuorossaan Viinanen valotti kiinnostavasti ja selkeästi parinkymmenen vuoden takaisia tapahtumia sekä siihen johtaneita syitä. Yhtymäkohdat tähän päivään ovat hämmästyttävän samankaltaiset. Ikäviä asioita ja päätöksentekoa lykätään. Ekonomistit jahkailevat ja vertailevat ennusteitaan. ”Eri alojen lobbarit ajavat kukin tahoillaan omien toimeksiantajiensa asioita vaikka asioita tulisi hoitaa yhdessä isänmaan edun nimissä”, korostaa Viinanen. ”EU:n päätös tukea heikossa kunnossa olevia luo uskoa siihen, että apuun käytetyt varat saadaan jonain päivänä takaisin.”

Säästetään, säästetään – mutta mistä?

”Velkaantuminen on Suomelle todella suuri uhka. Seitsemän miljardin euron budjettialijäämää ei kateta säästöillä vaikka esimerkiksi pienimpien ministeriöiden toiminnot lopetettaisiin kokonaan. Valtion omaisuuden myynnillä katettaisiin korkeintaan ensimmäisen vuoden kulut, jonka jälkeen taas olisimme samassa tilanteessa.”

”Investoinnit ja vienti tulee saada liikkeelle. Lisäksi tarvitaan uusia työpaikkoja, että valtiolle saadaan verotuloja. Ilman näitä ei hyvinvointivaltiollamme ole säilymisen edellytyksiä ja jälkipolvillemme voimme jättää perinnöksi vain valtavan velkataakan”, toteaa Viinanen.

Ketkä asiaan voivat vaikuttaa ja mitä tilanteelle voidaan tehdä? Viinanen jakaa toimijat kolmeen ryhmään, jotka ovat elinkeinoelämän yritykset ja järjestöt, poliitikot sekä tavalliset kansalaiset.

Case 1: Elinkeinoelämän yritykset ja korporaatiot

”Ylimmän yritysjohdon kohtuuttomat palkat, hallituspalkkiot ja osinkoina omistajataholle jaettavat suhteettomat osuudet tuloksesta yhdistettynä laajoihin irtisanomisiin ei ole ymmärrettävää ja onkin syytä kysyä eikö yhteiskuntavastuuta tunneta?”, pohtii Viinanen.  ”Jos palkitsemisjärjestelmä perustuu pörssin liikkeisiin, niin voimmeko tietää ovatko kurssiheilahtelut luonnollisia? Tarvitaan kriittistä tilannearviointia, sillä pörssikurssin nousu ei tuo tuloja yrityksen kassaan, koska yritys saa tulonsa vain ja ainoastaan myymällä tuotteitaan ja palvelujaan.”

”Ihmisiä ei ole koulutettu tulevaisuuden haasteisiin emmekä pysy mukana teknologian huimassa kehitysnopeudessa. Miksi muutoin tuotteemme eivät kelpaa markkinoille? Aiemmin niin tuottoisa Venäjän kauppa loppui nopeasti eivätkä samaiset tuotteet kelvanneet länsimarkkinoille. Emme ole osanneet valmistaa tuotteita ja palveluja, joilla olisi kysyntää ja joilla kauppaa voisi käydä. Onko kyse itse aiheutetusta taantumasta? Entä mikä siihen auttaisi?”, kysyy Viinanen.

”Usein kuultu lääke tuntuu olevan verojen alentaminen. Totuus on kuitenkin, että ensin pitää tienata pystyäkseen maksamaan minkäänlaisia veroja. Yksi iso ja vaikuttava jo aiemmin oivallettu keino on keskitettyjen ratkaisujen lopettaminen. Ennen euroaikaa devalvaatio hoiti ajanmittaan asiat, mutta nyt ei palkkatasoa voida nostaa muiden euromaiden tasoa korkeammaksi. Sopimuksista huolimatta lakonuhat ovat olleet ennallaan. Kaikki yritykset eivät ole samanveroisia maksajia. Miksi ei työelämään tulevan nuoren työllistäminen yleissitovissa sopimuksissa määriteltyjä minimipalkkoja pienemmällä palkalla ole mahdollista, jos vaihtoehtona on, ettei nuori pääse siirtymään työelämään lainkaan? Lääkkeeksi tähän ongelmaan on kehitetty valtion varoista työnantajalle maksettava työllistämistuki. Voidaankin todeta, että liian useissa ratkaisuissa tarvitaan valtio maksumieheksi”, selventää Viinanen.

Lisäongelmaksi muodostuu päätösten pitkäkestoisuus vaikka tilanteet ovat jo saattaneet muuttua. Muina esimerkkeinä Viinanen luettelee asuntotuotannon ja elintarvikealan kilpailun. Terve kilpailu karsii tehokkaasti toimijat, joiden edellytykset toimia ovat jo päättyneet. Tekohengitys ei aina auta. ”Vientiteollisuuden tulee aina kulkea kärjessä. Vaikuttaa siltä, että useat korporaatiot ja julkishallinnon toimijat eivät tiedä mistä raha oikeasti tulee”, toteaa Viinanen.

Case 2: Poliitikot

Poliitikot eivät Viinasen mukaan ole vieläkään oppineet velkaongelmasta, ymmärtäneet sen syntyyn johtaneita syitä ja siitä johtuvia ankaria seurauksia. Luottoluokituksen pudotuksen vähättelyyn ei ole syytä. Koron pienikin nousu kaksinkertaistaa velkapotin määrän viiden vuoden kuluessa. ”Suomi on tarkkailun alla ja nyt tapahtunut pudotus voidaan nähdä myös ensimmäisenä varoituksena. Lisää saattaa olla tulossa, joten tosiasiat on syytä tunnustaa”, varoittaa Viinanen.

Katteettomat lupaukset ja sosiaalietuuksien maksaminen lainarahalla jatkuu hallituskaudesta toiseen. Tämän vääristymän tavallinen ihminenkin ymmärtää.

Nykyisen käytännön mukaan ministeriöiden päätöksenteossa on suuri joukko ministeriä avustavia poliittisia henkilöitä. Rakenne on kallis, monimutkainen ja saattaa vaikuttaa päätöksenteossa käytettävän tiedon laatuun.

Case 3: Kansalaiset

Vaalit ovat jälleen näytön paikka. Kansalaiset päättävät kenet he haluavat asioitaan hoitamaan. Tarvitsemme ymmärrystä, tietoa ja taitoa päätöksentekoon.

”Koululaisia tulisi perehdyttää yritystoimintaan esimerkiksi tutustuttamalla heitä tuotantolaitoksiin, tehtaisiin ja erityyppisiin yrityksiin. Teknologian kehittymisen nopeus vaikuttaa väkisinkin iäkkäämpään kansanosaan. Me laskutikkuaikakauden ihmiset emme aina pysy menossa mukana. Tämäkin olisi yrityksissä syytä huomioida”, mainitsee Viinanen.

Yritystoiminnan edellytysten turvaaminen ja yrittäjyyteen kannustaminen on yksi ydinasioista. Yrittäjyyteen liittyvien lainojen vakuuksiin kiinnitetään usein oma koti. Sen menettämisen pelko on hyvin konkreettista ja tähän olisikin Viinasen mukaan syytä kehittää valtion takausjärjestelmän tyyppinen turvamekanismi.

”Tarvitaan sekä työpaikkoja että työvoimaa. Suomi on yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä maista. Työvoiman saantiin on jo nyt kiinnitettävä huomiota. Tällä hetkellä työvoimaa – erityisesti nuorta ja hyvin koulutettua syrjäytyy työelämästä vaikka samanaikaisesti tunnistetaan, ettei työvoima tule riittämään. Pelkästään omin avuin emme edes tule selviämään”, laskeskelee Viinanen. ”Tarvitaan vastaanottavaa ja ennakoivaa asennetta.”

Valtionyhtiöiden myymisen ulkomaalaisomistukseen Viinanen kyseenalaistaa. ” Miksi suomalaisittain epäkannattava liiketoiminta kelpaa ulkomaalaisomistukseen?” Keskeiset energia- ja luonnonvaroja hyödyntävät toimialat tulisi hänen mukaansa ehdottomasti pitää suomalaisten omistuksessa. Huomionarvoista on toki kysyä onko Suomi edes siinä tilassa, että ulkomaisten sijoittajien kannattaa sijoittaa tänne.

Kysyttäessä kuinka näiden raskaiden ja vaikeiden asioiden selvittelyä jaksaa vuosikymmenestä toiseen, vastaa ministeri Viinanen ykskantaan, että isänmaan etu saa jatkamaan.

Tietoa kirjoittajasta

Tämä artikkeli on osa Espoon Kokoomuksen hallituksen, valtuuston ja valtuustoryhmän jäsenten kirjoittamaa blogia – ajatuksia Espoosta ja Espoon kehittämisestä, Suomesta ja Suomen suunnasta. Mielipiteet ovat kirjoittajien omia.

Ota kantaa