Juhana Vartiainen aiheesta ”Ihminen ja työ”

29.2.2016Blogit

Hiljattain toimintansa aloittanut Filosofinen Kokoomus sai ensimmäisen yleisötilaisuutensa vieraaksi kansanedustaja Juhana Vartiaisen. Entressen kirjaston Sinisessä huoneessa oli lähes täysi sali kuulijoita kuuntelemassa ja keskustelemassa aiheesta ”Ihminen ja työ”.

Kansanedustaja Vartiaisen yhteiskuntafilosofinen katsaus osoitti aiheen olevan hänelle perin tuttu jo aivan nuoruuden vuosikymmeniltä. Työtä ja toimeentuloa koskevan ajattelun juuret ulottuvat klassisiin utopioihin, luterilaiseen työmoraaliin, Karl Marxiin ja Adam Smithiin. Globaali talous luo laajaa vaurautta, mutta sen jakautuminen oikeudenmukaisesti on edelleen haasteena ja osoittaa, että tietyt filosofiset peruskysymykset elävät yhä arjessamme vailla lopullista ratkaisua.

Taustalla sodat ja suuret ikäluokat

Sotien jälkeen syntyneet ikäluokat ovat voineet nauttia ennennäkemättömästä hyvinvoinnista ja vauraudesta. Yksilönvapauden ja sosiaaliliberalistisen yhteiskunnan ihanteiden mukaisesti rakentuneen hyvinvointiyhteiskunnan malli on kuitenkin muutoksen edessä. Miten kyetä säilyttämään julkisten palvelujen nykyinen taso työssäkäyvien määrän supistuessa ja aiempaa suuremman väestönosan ollessa työmarkkinoiden ulkopuolella? Rakenteiden luomisen aikaan väestörakenne oli erilainen – työikäisiä oli paljon enemmän kuin hoivattavia.

Nykyisen hyvinvointivaltion säilyttäminen pakottaa lisäämään työtunteja ja sen kautta työllisyysastetta. Viime vuosituhannen sotien jälkeiset vuodet tuottivat suuria ikäluokkia, työvoimaa, verotuloja ja talouden kasvua. Poikkeuksellisen edullisen väestörakenteen ja teollistumiskehityksen ansiosta oli mahdollista julkisin varoin rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa, joka luonnollisesti sai kansalaisten parissa suuren arvostuksen. Hyvinvointivaltiota ei missään vaiheessa ole kyseenalaistettu enempää Suomessa kuin muissakaan Pohjoismaissa.

Työn luonne muuttuu

Hyvinvointivaltion säilyminen ja yksilöllinen vapaus edellyttää korkeaa työllisyysastetta. Eräs keino siihen pääsemiseen on sekä matala- että korkeapalkkaisten töiden määrän lisääminen. Kielitaidottomuus ja kouluttamattomuus on usein esteenä matalapalkkatöiden saamiseen. Kuitenkin myös matalapalkkatyö on parempi kuin ei työtä lainkaan, painottaa Vartiainen. Työn saanti ja menestyminen on luonnollisesti myös onnesta kiinni, hän toteaa.

Vartiaisen mukaan työn ei tarvitse olla tärkeä, mutta sen tekeminen on kuitenkin koettava reiluksi. Eläimet pystyvät yksinkertaiseen, toistavaan suoritukseen kuten syömiseen ja nukkumiseen, mutta ihmiselle yksitoikkoinen työ voi olla vaikeaa. Globaalin kapitalismin haasteena on keksiä ratkaisuja yksinkertaiseen ja ehkä myös turhauttavaan tekemiseen siten, että ihminen ei koe työtään epäreiluksi. Työmoraali edellyttää vastuun ottamista omasta elämästään ja siten myös työstään.

Yksittäisen ihmisen tasolla hyvinvointiyhteiskunnan muutos edellyttää sopeutumista. Työttömyyskorvausten päättyminen pitkään kestäneen työttömyysjakson jälkeen koetaan nykyisin helposti loukkauksena, vaikka tärkeintä olisi mahdollisimman nopeasti tarttua ensimmäiseen avoinna olevaan tehtävään. Kansalaisten tulisi ymmärtää ja hyväksyä ajatus vastikkeellisuudesta – kun on oikeuksia, on myös velvollisuuksia.

Nykyisen taloustilanteen vallitessa velkalaskua ei voi sysätä tulevaisuuteen. Hyvinvointipalvelujen jatkuva parantaminen ei enää onnistu. Julkisesti rahoitettavien laitosten ja toimintojen läpinäkyvyys auttaisi ymmärtämään yhteisiin palveluihin kuluvan rahan määrää. Kun kustannustaso on korkea ja työpaikat sekä työn tarjonta niukkaa, tarvitaan Suomeen joustava työmarkkinajärjestelmä. Kahlitseva irtisanomissuoja kahlitsee myös työn tarjontaa ja työllistymistä. Suomen korkeat työvoimakustannukset sekä vahvat työmarkkinajärjestöt ovat työllisyyskehityksemme suurimpia huolenaiheita.

Mikä neuvoksi?

Mikä sitten auttaisi? Vartiaisen mukaan työttömän ansioturvan lyhentäminen lisää työllisyyttä, koska se myös todennäköisesti lisää sekä halua että mahdollisuuksia työllistyä. Myös verotusta pystytään sitä kautta alentamaan ja verotuloja kasvattamaan. Samat kiristystoimet koskevat myös muuta sosiaaliturvaa kuten toimeentulotukea. Tämä edellyttää arvokeskustelua, jossa joudumme pohtimaan uudistuksia ja niiden vaikutuksia arkeemme. Muutoksia totuttuun kun ei aina ole kovin helppo hyväksyä.

Poliittinen valta vaatii eikä vain tarjoa, toteaa Vartiainen. Dilemmaksi nousee kuinka voimme puhua ja perustella tällaisia puheita ja uudistusvaatimuksia. Onnistuneiksi esimerkeiksi Vartiainen nostaa Tanskan ja Saksan, joissa molemmissa työvoimapolitiikkaa on voimakkaasti uudistettu ja talous on saatu nousemaan. – Ominaista on, että päätöksiä ei ole perusteltu harmitellen, vaan napakasti vaatimalla sekä samalla tarjoamalla ja tukemalla, toteamalla että on oikeus ja myös velvollisuus, selventää Vartiainen.

Teksti: Sauli Solhagen

Tämä artikkeli on osa Espoon Kokoomuksen hallituksen, valtuuston ja valtuustoryhmän jäsenten kirjoittamaa blogia – ajatuksia Espoosta ja Espoon kehittämisestä, Suomesta ja Suomen suunnasta. Mielipiteet ovat kirjoittajien omia.

Ota kantaa