Espoo on pääkaupunki

26.10.2016Blogit

Seija Huikari maalaa uhkakuvaa Espoon muuttumisesta ”liiketoiminnan vinkkelistä korpiseuduksi”, jos kaupungin sote-toimintoja ei siirretä maakunnalle (Talouselämä 7.10.). Kirjoittaja on erityisen huolissaan siitä, että Espoon omaa tuotantoa ei kilpailuteta. Väite jää spekuloinnin varaan, eikä faktoja esitetä.

Jos esitettäisiin, johtopäätökset olisivat päinvastaiset. Asukas saa nykylain mukaan valita, millä terveysasemalla asioi. Koska Espoo on suurten kaupunkien joukosta Kokoomus-valtaisin, kaksi asemaa yhdestätoista on jo ulkoistettu. Eli kuka vaan espoolainen voi valita käyvänsä yksityisellä terveysasemalla, jos vain haluaa. Ulkoistaminen on onnistunut erinomaisesti, kiitos oikeanlaisen kannustejärjestelmän, jossa ulkoiset asemat rahoitetaan kapitaatioperiaatteella. Toisin sanoen, asemilla on väestövastuu ja jokaisesta aseman vastuulla olevasta asukkaasta saa könttäsumman vuosittain. Tämän hyvän mallin vastakohtana on suoriteperusteinen rahoitusmalli, jossa yksityinen toimija saa rahaa esimerkiksi aina kun vastaanotto-oven sarana heilahtaa.

Ulkoistuksen edut ovat kiistattomat. Jonot kiireettömille lääkärivastaanotoille lyhentyivät 42 päivästä 18 päivään. Vaikutus ulottui koko kaupunkiin siksi, että kun kaupungin omia terveysasemia tarkasteltiin samoilla mittareilla, nekin paransivat juoksuaan merkittävästi. Jonomittarina käytetään niin sanottua T3 aikaa, eli kolmatta vapaata aikaa. Lisäksi asiakastyytyväisyys nousi.

Palvelun laatu maksaa ja lisää kysyntää. Julkisen terveydenhuollon osalta tämä tarkoittaa sitä, että nykyisellä rahoitustasolla edellä mainittua jonotusaikaa ei voi pudottaa tuon noin kolmen viikon alle. Muutoin julkinen sektori saa lisää asiakkaita niistä, jotka muuten käyttävät omatoimista yksityistä terveydenhuoltoa. Ja koska jokainen hoitokerta on tuettu verorahoilla, budjettirahat eivät riitä. Tämä on kokeellisesti todettu.

Vanhustenpalveluissa yksityisiä hoivakoteja käytetään paljon. Espoossa on käytössä palveluseteli. Vammaispalveluissa osa palveluntarjoajista kilpailutetaan. Lisäksi vammaisilla on valinnanvapaus sen osalta, haluavatko he olla työnantajia niille henkilöille, joilta saavat henkilökohtaista apua.  Lastensuojelusta on yksityistetty osa, erityisesti tavallisille perheille muun muassa sijoituksina ja jälkihoitona.

Nyrkkisääntönä voisi tästä kaikesta sanoa, että ulkoistaminen kannattaa aina kun kaksi ehtoa toteutuu. Ensimmäinen edellytys ovat toimivat markkinat, koska julkinen hankinta on kilpailutus. Tarjouksia pitää saada ainakin 3-5, riippuen kilpailutuksen luonteesta. Jos markkinat ovat pienet, kannattaa osa toiminnasta pitää julkisen vallan alla vertailun vuoksi. Toinen edellytys on oikeanlainen kannustinjärjestelmä. Toisin sanoen, rahoituksen pitää ohjata toimintaa julkisen sektorin tavoitteiden ja varojen mukaisesti.

Kaupungin talouden kannalta murheenkryyninä esiintyy erikoissairaanhoito. Menot kasvavat hurjaa vauhtia vuodesta toiseen. Tälle on syynä surkea kannustinjärjestelmä. Esimerkiksi Jorvissa Espoon senioreille kehitetty lonkkaliukumäki, joka laski lonkkapotilaiden kotiutumisaikaa noin 35 päivästä 24 päivään, ei ole levinnyt muihin kuntiin tai sairaaloihin. Lonkkaliukumäki vähentää merkittävästi hoitopäivistä aiheutuvia kustannuksia, puolittaen alkuperäisen noin 12k euron kokonaishinnan. Potilas saa lisää laatua ja kaupunki säästää kustannuksista. Miksi näitä kehitysaskeleita, missä kaikki voittavat ei sitten näe enempää? Lonkkaliukumäki vaatii panostuksia kaupungin terveyspalveluiden budjetista, mutta kehittämishyöty jää yli 95 prosenttisesti erikoissairaanhoidon taseeseen.

Uhkakuvana ei ole se, että Espoossa ei haluta kilpailuttaa. Espoossa osataan ja halutaan laajentaa valinnanvapautta ja ulkoistaa palveluita. Espoo on kilpailuttamisen pääkaupunki. Tälle tekemiselle tarvittaisiin lisää vapausasteita, mikä ehkä voi toteutua sote-uudistuksen mukana. Suurimmat pelot kuitenkin liittyvät siihen, että sote-uudistus myllää julkisia organisaatioita aiheuttaen ylimenokustannuksia, mutta ei puutu kaiken pahan alkuun ja juureen, eli monikanavarahoitukseen. Ongelmaista monikanavarahoitusta on laajalti ja pitkään kritisoitu eri kannustinjärjestelmiin perehtyneiden asiantuntijoiden toimesta.

Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo

Tietoa kirjoittajasta

Espoo on pääkaupunki

Kaupunginvaltuutettu, KH:n jäsen

ville.lehtola@gmail.com

040-569 2583

Kirjoitukset

Tämä artikkeli on osa Espoon Kokoomuksen hallituksen, valtuuston ja valtuustoryhmän jäsenten kirjoittamaa blogia – ajatuksia Espoosta ja Espoon kehittämisestä, Suomesta ja Suomen suunnasta. Mielipiteet ovat kirjoittajien omia.

Ota kantaa