Leivo Tomi

711

Leivo
Tomi

Lääketieteen tohtori, erikoislääkäri

Pohjois-Tapiola

s. 1968

Olen koulutukseltani erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori, lisäksi akateeminen yrittäjätutkinto. Asun puoliorvoksi jääneen tyttäreni kanssa Pohjois-Tapiolassa, perheessä myös kaksi lassieta. Vapaa-ajalla urheilen. Vaaleissa olen innokkaana ensikertalaisena. Aikanaan olin opiskelijapolitiikassa, mutta lääketiede vei mukanaan.

Mielenkiinnon kohteitani:

Terveydenhuollon palveluiden laadun ja saatavuuden parantaminen. Monilla on illuusio, että julkiset palvelut toimivat, kunnes itse yrittävät käyttää niitä. Kuulen potilailtani usein, miten vaikea julkiselle sektorille on päästä hoitoon ja voi tulla alihoidetuksi. Lähetteistä voi joutua kinaamaan.  Kaipaan puutteista avoimempaa keskustelua. Arvovalinnoista ja resursoinnista on kyse. Henkilöstön jaksaminen on usein tiukoilla. Palveluita tuottakoon se taho, joka tuottaa ne laadukkaasti edullisimmin. Yksityistä sektoria ei saa päästää monopoliasemaan, kilpailun takia pk-yritysten osallistuminen on huomioitava. Yksityinen on notkea julkisen täydentäjä, palveluseteli on hyvä väline sen käyttämiseksi. Valtakunnallinen ratkaisu olisi Kela-korvausten reilu nosto.

Turvallinen koulu. Tehokas puuttuminen kiusaamiseen ja terveellinen sisäilma ovat lapsen perusoikeuksia. Turvallinen koulunkäynti on tärkeää mielenterveyden kehittymiselle, minkä avulla ihminen menestyy ja voi hyvin. Tällä on iso yhteiskunnallinen merkitys. Aikanaan oman lapsen kiusatuksi tulon yhteydessä totesin puuttumisen tehottomuuden. Useampi koulun aikuinen oli tekevinään jotain, mutta kukaan ei oikeastaan tehnyt mitään. Veronmaksajana resurssien tehoton käyttö ärsytti, isänä ahdisti. Eri koulujen tilanteista pitää olla avoin, vältetään perusteeton itsetyytyväisyys. Henkilöstöä on tuettava ja poliisin kanssa tehtävä yhteistyötä. Jos lainsäädäntö estää tehokkaan puuttumisen, sitä pitää muuttaa.

Tarkka talous. Jokainen tuhlattu euro on pois julkisista palveluista, kuten vaikka hammaslääkäripalvelut. Veroeurojen käyttöä pitää vahtia kuin omia varojaan.