Valtuustoinfo 30.1.2012

31.1.2012Uutiset

Espoon valtuuston kokous 30.1.2012

Vuoden 2012 ensimmäinen kaupunginvaltuuston kokous sujui pitkälti saman kaavan mukaan kuin monet kokoukset tätä aiemminkin. Ennen varsinaisia poliittisia keskustelunaiheita täytettiin avoimet luottamushenkilöpaikat. Nyt valittiin uusia jäseniä muun muassa kaupunkisuunnittelulautakunnasta ja kaupunginhallituksesta eroa pyytäneiden jäsenten tilalle.

Eniten poliittista keskustelua aiheutti asialistalla kolme kohtaa: Tapiolan urheilupuistoon rakennettava harjoitusjäähalli, jo purettavaksi päätetyn kaupungintalon kohtalo sekä valtuustoaloite köyhien lapsiperheiden tukemisesta.

Ensimmäiseksi näistä kolmesta asiasta käsiteltiin Tapiolaan rakennettavan harjoitushallin takausta. Valtuusto oli jo joulukuussa 2010 päättänyt, että kaupunki osallistuu Tapiolan Monitoimiareena Oy:n kanssa perustettavaan yhtiöön, joka toteuttaa Tapiolan urheilupuistoon harjoitusjäähallin. Samassa yhteydessä valtuusto päätti myöntää yhtiölle neljän miljoonan euron omavelkaisen takauksen. Nyt tehtävässä päätöksessä lainamäärä oli kuitenkin noussut seitsemään miljoonaan euroon eli hankkeeseen oli tullut kolmen miljoonan lisätakaus. Laina-aika oli samalla noussut 15 vuodesta 20 vuoteen.

Kokoomuslainen valtuutettu Ari Konttas esitti asian pöydällepanoa, koska hän toivoi täsmennyksiä lukuihin ja perusteluihin. Keskustan Mikko Hintsala kannatti Konttaksen ehdottamaa pöydällepanoa, samoin Vihreiden Sirpa Hertell. Jälkimmäinen toivoi lisäselvityksiä etenkin lainatakauksista sekä niiden vaikutuksista jään hintaan. Kokoomuslainen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Martti Merra, samoin kuin Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Markku Markkula kävivät kumpikin vuorollaan perustelemassa hanketta ja sitä, että hankkeen toteuttaminen on osa sitä urheilupuistokokonaisuutta, jota on suunniteltu jo pitkään (mm. valtuustosopimus). ”Harjoitusjäähallista tulee hieno ja kilpailukykyinen. Nyt siihen on integroitu myös joukkoliikenneratkaisu sekä kumppanit, joiden avulla jään käyttökustannus tulee olemaan 160-170 e. Se on nyt saatu alemmas siitä, mitä se on ollut muualla”, sanoi Merra puoltaessaan hanketta. Asia päätettiin jättää pöydälle luvuin 37-24.

Toinen keskustelua herättänyt kysymys oli se, mitä tehdään kaupungintalolle, joka valtuusto on jo kertaalleen huhtikuussa 2010 päättänyt purkaa mutta jota museovirasto haluaa suojella. Siis kaupungintalolle, joka odottaa lopullista päätöstä kohtalostaan. Nyt käsiteltävänä oli Vasemmistoliiton Kari Uotilan valtuustoaloite. Hän on ehdottanut, että kaupungintaloa voisivat käyttää lopullista päätöstä odotellessa esimerkiksi järjestöt, toimintaryhmät ja muut kuntalaistahot, jotka tarvitsevat tiloja. Ja toisaalta myös niin päin, ettei kaupungintalon tiloja tarvitsisi pitää turhaan tyhjillään.

Ongelmana on kuitenkin kaupungintalon merkittävät kosteus- ja homeongelmat, joiden takia esimerkiksi siellä aiemmin työtilojaan pitänyt kaupungin johto esikuntineen on jo aikoja sitten muuttanut muihin tiloihin. Puheenvuorossaan kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä kysyikin, miten voisimme antaa terveysongelmia aiheuttavan talon kaupungin muiden toimijoiden käyttöön, kun kaupungin johto joutui nimenomaan potentiaalisen terveysuhan takia muuttamaan sieltä pois. ”Eihän muiden henkilöiden terveys voi olla vähäpätöisempi asia kuin kaupungin johdon terveys?”, ihmetteli Jukka Mäkelä.

Nyt selvitetäänkin, millaisilla toimenpiteillä kaupungintalo voitaisiin kunnostaa esimerkiksi juuri järjestöjen käyttöön siten, ettei homeesta aiheutuvaa terveysuhkaa aiheudu ja että korjauskustannukset kuitenkin olisivat kohtuulliset. Talohan joutuu erittäin suurella todennäköisyydellä viime kädessä kuitenkin purkutraktorien alle. Monet valtuutetut pohtivat puheenvuoroissaan sitä, että tässä ei ehkä päätettykään mistään kaupungintalon tilapäisestä käytöstä ennen lopullista purkamista, vaan tosiasiassa kyse oli aiemmin tehdyn kaupungintalon purkupäätöksen purkamisesta. Siitä, että tietyt tahot haluavatkin säilyttää koko talon ennallaan eivätkä purkaa sitä lainkaan.  Asia päätettiin palauttaa valmisteluun luvuin 63-2.

Lopuksi keskusteltiin lapsiperheiden köyhyydestä. Espoossa on 5700 alle 18-vuotiasta lasta, jotka elävät virallisesti pienituloisissa perheissä. Pienituloisiksi katsotaan kotitalous, jonka tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Vuonna 2007 oli mediaanitulo Suomessa 1800 euroa ja virallisesti pienituloisen tulot siis 1080 euroa. Köyhyydessä elävien lasten määrä on kolminkertaistunut 1990-luvun lopulta lähtien niin Espoossa kuin koko Suomessa. Koko Suomen tasolla köyhissä perheissä eläviä lapsia on jo yli 150 000. Joka kolmas köyhän perheen lapsi elää yksinhuoltajaperheessä.

Valtuustossa pohdittiin konkreettisia keinoja lapsiperheiden tukemiseksi. Esiin nousivat esimerkiksi kesätyöpaikkojen tarjoaminen köyhien perheiden lapsille sekä harkinnanvaraisen toimeentulotuen käyttäminen lasten urheiluharrastusten tukemiseen. Itse ehdotin Sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtajana asian ottamista lautakunnan iltakoulun käsittelyyn. Siellä voitaisiin tuoda todellisia keinoja myös budjettitasolle siitä, millä tavoin Espoo voisi profiloitua myös köyhien lapsiperheiden kannalta Suomen parhaana kuntana.

Myös valtakunnan tasolla on hallitusohjelmassa kirjattu toimenpiteitä köyhyyden poistamiseksi. Näitä on muun muassa yksinhuoltajien toimeentulotuen korottaminen 85 eurolla kuukaudessa. Itse toin omassa puheenvuorossani esiin sen, että merkittävä – ellei jopa merkittävin – tapa tukea köyhiä perheitä on asunnon eli oman kodin turvaaminen.  Ilman kotia ei voi kukaan lapsi tuntea oloaan turvalliseksi.

Pia Kauma
Kaupunginvaltuutettu

Ota kantaa