Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro – Valtuustoseminaari 15.3.2012

Arvoisa puheenjohtaja – hyvät valtuutetut!

Suomessa on tällä hetkellä 336 kuntaa, joista suurimmassa osassa asuu alle 6 000 asukasta. Monissa näistä etenkin ikäihmisten hoivapalveluiden tarve kasvaa, mutta vastaavasti palveluja rahoittamassa on yhä vähemmän työssä käyviä ihmisiä. Koko Suomen tasolla kuntauudistukselle on 10 – 20 vuoden aikavälillä kiistatta erittäin kantavat perustelut.

Kuntien tilanne eri puolilla maata kuitenkin vaihtelee suuresti. Kaikki kunnat eivät suinkaan ole taantuvia kriisikuntia. Meillä on jatkossakin useita erittäin menestyviä ja elinkelpoisia kuntia sekä yksi, kaikista muista poikkeava ja myös tulevaisuudessa kasvava metropolialue. Kyseessä on täysin erilainen osa Suomea jo siksikin, että täällä asuu yli miljoona ihmistä eli viidesosa koko maan asukkaista. Espoossakin asukkaita on jo yli 250 000. Metropolialuetta ei voi millään mittarilla kohdella samanlaisena kriisialueena kuin taantuvia pieniä kuntia.

Hallituksen asettama rakennetyöryhmä on esittänyt, että metropolialueelle tulisi viiden kunnan – Helsingin, Vantaan, Espoon, Sipoon ja Kauniaisten – muodostama suurkunta. Espoon valtuustoryhmä ei pidä esitettyä kuntaliitosmallia hyvänä. Emme hyväksy suurkuntaa emmekä pääkaupunkiseudun pakkoliitoksia. Olemme vakuuttuneita siitä, että pystymme selviytymään peruspalvelujen järjestämisestä sekä muista velvoitteista nykyisellä kuntarakenteella myös tulevaisuudessa. Etenkin Espoo on vahva, koska olemme pitäneet taloudesta pitkäjänteisesti hyvää huolta. Menot eivät ole kasvaneet samaan tapaan kuin vaikkapa Helsingissä, ja organisaatiorakenne on pidetty matalana.

Työryhmän raportissa on korostettu sosiaalisen eriarvoistumisen, yhdyskuntarakenteen hajautumisen, liikenteen ruuhkautumisen ja asumisen kalleuden aiheuttamia haasteita alueen kunnille. Nämä ovat valtuustoryhmämmekin mielestä ongelmia, joihin pääkaupunkiseudun päättäjien tulee pureutua tarmokkaasti. Olemme kuitenkin pettyneitä siitä, että työryhmän raportissa ongelmien syiden ja seurausten analyysi on jäänyt täysin pintapuoliseksi eikä niihin ole esitetty ratkaisuvaihtoja. Jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien raportista paistaa virkamiestyöryhmälle annettu, hyvin yksipuolinen tavoite. Kaikkien ongelmien kaikkivoipa lääke on kuntaliitos. Pääkaupunkiseudun kunnat tulee lyödä yhteen, löytyipä sille aitoja perusteluja tai ei.

Vastineessamme työryhmän esitykseen haluamme muistuttaa, että kuntien budjeteista yleensä noin puolet menee sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kun tähän lisätään opetukseen menevät rahat, olemme jo lähellä 70 – 80 prosenttia kuntien menoista. Esimerkiksi terveydenhuolto ja perusopetus ovat hyvin työvoimaintensiivisiä palveluita, joissa kuntaliitos ei toisi mitään lisäarvoa. Niissä ei voida hyödyntää suurtuotannon etuja, koska henkilöstömitoitukset tulevat usein laista ja asetuksista. Jos haluamme saada säästöjä, on sen sijaan mietittävä työn sisältöjä ja prosesseja sekä sitä, missä asioita on syytä tehdä kokonaan uusilla tavoilla.

Jo käynnistysvaiheessaan metropolialueen pakkoliitos keskittäisi voimavarat hallintoon ja toisi useita vuosia kestävän fuusioprosessin. Resurssit tulee keskittää ongelmien hoitamiseen, ei hallintoon. Kun pääkaupunkiseudun kunnat nykyisellään maksavat satojen miljoonien eurojen valtionosuudet muualle Suomeen, herää kysymys, onko meillä todella varaa riskeerata nämä miljoonat, kun tiedämme, että valtio joutuu tekemään jo lähiviikkoina tulevien vuosien budjetteihin useiden miljardien eurojen säästöt.

Haluamme viedä kehityksen painopisteen oleellisiin asioihin: metropolialueen nykyisten vahvuuksien kehittämiseen sekä alueen kykyyn vastata tulevaisuudessakin niistä velvoitteista jotka alueen kunnille on asetettu. Etenkin nykyisessä Euroopan taloustilanteessa on päättäjien sekä kunnissa että valtion tasolla pohdittava, miten saamme Suomeen riittävää, älykästä, kestävää ja osallistavaa talouskasvua. Eräiden arvioiden mukaan Suomeen tarvitaan tulevina vuosina 200 000 uutta työpaikkaa, jotta talous kasvaisi toivotulla tavalla.

Meidän päättäjien täällä Espoossa ja muissa alueen kunnissa tuleekin nyt pohtia, miten metropolialue ottaa paikkansa Suomen talouden veturina tulevassa kehityksessä. Ja mikä on kunkin yksittäisen kaupungin, toinen toistaan täydentävä rooli tässä kokonaisuudessa? Esimerkiksi Vantaahan on jo kaupan ja logistiikan, Espoo taas kansainvälisten yritysten ja korkean teknologian keskus. Toisin kuin työryhmä väittää, pieni kilpailu kaupunkien kesken on vain hyvästä. Se, että halutaan aina vähän näyttää naapurille, pitää kunnat virkeinä.

Espoon Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa metropolialueen vahvojen peruskuntien verkostomaista yhteistyötä. Haluamme hakea yhteistyötä aiempaa laajemmalta maantieteelliseltä alueelta, etenkin läntiseltä Uudeltamaalta, kuten Kirkkonummelta ja Vihdistä. Mutta kuntaliitoksista puhumme näidenkin kuntien kanssa vain siinä tapauksessa, että se on kaikkien osapuolten tavoite.

Emme hyväksy kuntaliitosta emmekä kuntajakoselvitystä. Sen sijaan haluamme jatkaa hyviä tuloksia tuonutta verkostomaista yhteistyötä naapurikuntiemme kanssa. Olemme vakuuttuneita, että se palvelee paitsi alueen, myös kaikkien suomalaisten etua parhaalla mahdollisella tavalla.

Pia Kauma
Kaupunginvaltuutettu