Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Markkula pääkaupunkiseudun valtuustojen yhteiskokouksessa 15.5.2018

16.5.2018Uutiset

Miksi yhteiseksi lausunnoksi valmistellussa luonnoksessa ei ytimenä ole ihminen, kuntalainen, asiakas: missä on huoli potilaspoluista ja hoitopoluista. Miksi luonnoksessa ei ole vahvaa näkemystä ja vaatimusta asiakasetelistä, henkilökohtaisesta budjetista ja hoitotakuusta. Siitä, miten näistä tulisi säätää lainsäädännössä ja vielä tärkeämpää miten nämä toteutetaan käytännössä. Hyvin toteutettuna Sote-uudistus turvaa ihmisten palvelut.

Uudistuksessa on mitä suurimmassa määrin kyse prosessien uudistamisesta, parhaiden käytäntöjen ja digitalisaation innovatiivisesta hyödyntämisestä. Espoo on viime vuosina kehittänyt omaa Sote-toimintaansa merkittävästi. Saavutettuja tuloksia ja kokemuksia pitäisi nyt käyttää täysimääräisesti hyväksi.

Espoon kaupunki (kaupunginhallituksen puheenjohtajisto) linjasi kuukausi sitten omassa kirjelmässään valtuustojen yhteisen lausunnon valmisteluun seuraavat asiat keskeisinä uhkakuvina:

  • Kaupunkien taloudellinen tilanne ja kyky vastata välttämättömistä kasvuinvestoinneista heikkenee
  • Hallinnollisella fuusiolla on Uudellamaalla jättimäiset riskit, jotka voivat johtaa taloudelliseen ja toiminnalliseen katastrofiin
  • Vuosien 2020-21 rahoitus ei mahdollista toiminnan hallittua käynnistämistä
  • Terveyspalvelujen kilpailun lisääntyminen on mahdollisuus, markkinoiden avaamisen tapa on riski
  • Uudellamaalla pitää edetä evoluution, ei revoluution kautta

Kyseessä Uudellamaalla on jättimäinen fuusio: 60 000 työntekijän työn uudelleen organisointi. Tämä on erittäin haasteellista. Edellä esittämistäni syistä johtuen Espoon kaupunginhallituksen enemmistö päätyi esittämään alkuperäisestä luonnoksesta poikkeavaa lausuntoa – kriittistä mutta rakentavaa. Pelkistäen keskeistä on, että:

  1. Uudistuksen toteuttaminen Uudellamaalla joustavasti vaiheittain mahdollistaisi jo tehdyn kehitystyön ja kaupunkien asiantuntemuksen hyväksikäytön.
  2. Uudenmaan ja etenkin kasvavien kaupunkien erityispiirteet on otettava esitettyä paremmin huomioon. Investointikyky on turvattava. Tämä on suomalaisten etu.
  3. Uudistuksen toteutuessa valtion on rahoitettava Uudenmaan erityispiirteistä johtuvia muutoskustannuksia perusrahoituksen lisäksi.
  4. Kustannusten kasvun hillinnän tavoite on välttämätön. Se kuitenkin johtaa palveluverkon karsimiseen ja palvelumaksujen korottamiseen, jos tuottavuutta ei kyetä riittävästi nostamaan.

On ilmeistä, että uudistuksella on erittäin vakavia ja laajakantoisia vaikutuksia erityisesti kasvavien kaupunkien ja alueiden talouteen. Kompensaatiot kaupunkien ja kuntayhtymien omaisuuden siirron osalta tulee korvata markkinahinnoilla.

Uudistuksen tulisi ottaa paremmin huomioon kaupunkien investointitarpeet ja niiden vaatima rahoitustaso. Kaupunkien rahoituksen tulee olla sillä tasolla, että kaupungit pystyvät vastaamaan kestävästi kasvuun eli investoimaan kouluihin, päiväkoteihin, teihin ja muihin kaupungeissa elämisen kannalta välttämättömiin perustarpeisiin.

Tilanne Suomen eri osissa on hyvin erilainen. Kasvavien kaupunkien ja etenkin pääkaupunkiseudun erityispiirteitä ei ole riittävästi otettu huomioon. Uudistukselle asetettu aikataulu ja etenemistapa ovat tiukat ja haasteelliset palveluiden häiriöttömän saatavuuden ja palveluketjujen sujuvuuden näkökulmasta. Joustava eteneminen ja nykyjärjestelmän evoluutio olisi tullut ottaa uudistuksen lähtökohdaksi, etenkin Uudenmaan osalta.

Muutoksen aikataulun tulee olla realistinen. Siirtyminen uuteen Sote-järjestelmään tulee tehdä vaiheittain ottaen huomioon maan eri osien erilainen tilanne. Maakuntien tulee voida itse päättää tarkemmat ajankohdat, jotta toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet voidaan saavuttaa. Tämä mahdollistaa myös sen, että uudistusta viedään eteenpäin pilottien avulla.

Sote-uudistusta on jo valmisteltu reilut 10 vuotta, useat asiaan vihkiytyneet puhuvat 15 vuotta kestäneestä valmistelusta. Miksi lausuntoluonnos on vain vastustava, ilman rakentavia ehdotuksia siitä, miten lakikokonaisuutta pitäisi korjata?

Myös Espoon kaupunki haluaa nähdä tämän asian suurempana kysymyksen kuin vain yksittäisen kunnan asiana. Hyvä esimerkki lakikokonaisuuden haasteista mutta samalla myös ratkaisumahdollisuuksista on HUS:n listaus 12 ongelmakohdasta ja niitä koskevat ratkaisuehdotukset. Olennaisimmaksi kysymykseksi näyttää muodostuvan vaatimus, jonka mukaan uuteen malliin siirrytään vaiheittain, annetaan ensimmäisessä vaiheessa Sote-palvelujen järjestämisvastuu ja aikataulutus maakunnille ja samalla valinnanvapautta edistetään ostopalveluja hyödyntäen. 
Myös Uudenmaan muutosjohtajat ovat esittäneet yksityiskohtaiset muutostarpeet lakipykäliin. Näkemyksiä ja perusteltua tietoa siis on.

Lait ovat nyt eduskunnan käsittelyssä ja kuten tiedämme eduskunta muokkaa lakikokonaisuuden haluamaansa muotoon sekä linjaa täytäntöönpanon peruspilarit mietinnössään. Nyt on aika lausua, miten lakeja pitää muuttaa – ja saadessaan eteensä lopullisen mietinnön eduskunnan täysistunto sitten äänestää onko lopputulos riittävän hyvä. Vai aloitetaanko välttämättömän uudistuksen valmistelu joskus lähivuosina taas kokonaan alusta.

 

PKS-valtuustojen yhteiskokous 15.5.2018

Markku Markkula
Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kok)

Tietoa kirjoittajasta

Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Markkula pääkaupunkiseudun valtuustojen yhteiskokouksessa 15.5.2018

Kaupunginvaltuutettu, Kaupunginhallituksen puheenjohtaja

markku.markkula@aalto.fi

Kirjoitukset

Ota kantaa