Kasvavan Espoon vahvuudet: Omaperäisyys, luonto ja liikunta

Espoo on kasvanut huimaa vauhtia ja kasvaa tulevaisuudessakin. Tätä on vaikea hahmottaa arkisella tasolla, joten hyväksi mittatikuksi voi asettaa oman elämänsä aikana tapahtuneen kehityksen.

Olen viettänyt lapsuuteni Laajalahdessa, ja muistan yhä läheisen Leppävaaran, joka koostui peltoaukeista, joiden keskellä seisoi yksinään Maxi-Market, jonne ajettiin autolla ostoksia varten. Radan takana oli vanha Lepuski. Espoon asukasluku oli 1980-luvun puolivälin tienoilla 160 000 asukasta.

Vajaa 40 vuotta myöhemmin näkyä ei tunnista samaksi. Leppävaara on tiiviisti rakennettu kaupunginosa, josta kulkee raitiotielinja. Espoon väkiluku on yli kaksinkertaistunut, ja on nyt yli 320 000.

Kasvun vauhti on mittaluokaltaan poikkeuksellinen. Suomessa kuntien mediaanikoko on vajaat 6 000 asukasta. Espoon vuosittainen kasvu on tätä lukua suurempi. Väestöennusteet ulottuvat vuoteen 2060 saakka. Silloin Espoossa kolkutellaan puolen miljoonan asukkaan rajaa.

Kasvu tarkoittaa kaupungille elinvoimaa ja mahdollisuutta rakentaa uutta. Kova kasvu vaatii huomattavia investointeja päiväkoteihin ja kouluihin. Pian olemme tilanteessa, jossa noin joka kymmenes lapsi Suomessa on espoolainen. Espoon on kyettävä kestävään kasvuun. Velkaa voidaan ottaa, mutta sen pitää olla kasvua tukevaa. Emme saa ajautua veronkorotusten ja syömävelan näivettävälle tielle.

Kaupunkisuunnittelun kannalta kasvu sisältää muna vai kana -dilemman; pitääkö kaupungin kaavoitus laatia kasvuennusteen mukaiseksi, vai pitääkö väestöennuste laatia kaupunkisuunnittelua mukaillen?

Edustan itse sitä ajattelua, että emme voi juosta sokeasti vain kasvun perässä, vaan kaupunkisuunnittelussa on vastattava kysymykseen, minkälaisen tulevaisuuden Espoon haluamme. Tätä varten on puolestaan tunnistettava Espoon vahvuudet.

Haluaisin itse kolmea asiaa: Omaperäisyyttä, luontoa ja liikuntaa.

Huhtikuussa valittava uusi kaupunginvaltuusto on paljon vartijana, sillä tulevaisuuden suuntaviitat asetetaan pian hyväksyttävässä yleiskaavassa, jossa määrittyvät Espoon kasvun painopisteet.

Mielestäni on ollut suuri virhe, että pääkaupunkiseudulla ja Espoossa, kaikki palvelut on pyritty keskittämään suuriin ostoskeskuksiin. Kauppakeskukset imevät hapen ympäriltään. Tapiolan keskusta autioine kivijalkoineen on tästä surullinen esimerkki.

Suunnaksi pitäisi ottaa elävä kaupunkiympäristö, joka tuo mukanaan viihtyisän ja kiinnostavan kaupunkikuvan. Raideratkaisut luovat etenkin Etelä-Espooseen uudenlaista urbaanin kulttuurin tuntua.

Keskeistä on kuitenkin, että Espoota ei rakenneta umpeen. Uudisrakentamisessa on hyvä mukailla Espoon kaupunginosille ominaista luonnetta sekä jättää tilaa lähiluonnolle.

Espoolla on useita kansainvälisen luokan valttikortteja. Kaupunkilaisille avoimen rantaraitin luominen on ollut vertaansa vailla oleva kulttuuriteko, joka kutsuu kaupunkilaisia ulkoilemaan. Saaristo on pääosin koskematonta. Nuuksion kansallispuisto on helposti saavutettavissa joukkoliikenteellä. Espoon tuomiokirkko ja taiteilija Akseli Gallen-Kallelan ateljee Tarvaspäässä ovat suomalaisia kansallismaisemia. Iso keskuspuisto on kasvavan kaupungin keuhkot.

Politiikka vaatii kykyä ajatella pitkälle tulevaisuuteen. Kasvun jatkuessa Espoon valtteja on kyettävä suojelemaan tulevia sukupolvia varten. Haluan, että tämän päivän päätökset pohjustavat, että vielä vuonna 2060 Espoo on paikka, jossa kaupunki ja luonto kohtaavat.

Olli Nurmi
Kuntavaaliehdokas