Espoosta kansainvälisyyden voittaja – Otaniemestä Pohjolan Piilaakso
Espoon kansainvälistyminen ei ole mielipidekysymys, se on tosiasia. Vielä vuosituhannen alussa muut kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvat, muodostivat vajaan neljä prosenttia kaikista espoolaisista. Nyt luku on noin neljännes. Vuoteen 2030 mennessä arviolta jo kolmannes.
Espoo ja laajemmin koko pääkaupunkiseutu noudattavat tässä kansainvälistä trendiä; on hyvin tavanomaista, että maahanmuuttajat keskittyvät pääkaupunkeihin sekä niiden ympäristöön. Täällä Suomi joko onnistuu tai epäonnistuu kotoutumiseen ja kansainvälisyyteen liittyvissä kysymyksissä.
Espoossa kokonaiskuva on myönteinen. Tilastojen valossa espoolaisten maahanmuuttajien koulutustaso on jonkin verran korkeampi kuin kantaväestön keskuudessa. Hyvänä esimerkkinä Aalto-yliopistossa opiskelijoista noin neljännes, tohtoriopiskelijoista noin neljä kymmenestä ja opetushenkilökunnasta noin puolet on ulkomailta Suomeen saapuneita.
Tämä huippuosaajien joukko vahvistaa Suomen kilpailukykyä. Espoon pitää tietoisesti pyrkiä olemaan osa vetovoimaista kansainvälistä metropolia. Se on tärkeää koko Suomen menestymiselle.
Espoota kotipaikkanaan pitävien yritysten osakkeet muodostavat noin puolet Helsingin pörssin arvosta. Huomattava osa näistä yrityksistä sijaitsee Otaniemen ja Keilaniemen alueella. Meillä on käsissämme huippututkimuksen ja kansainvälisten kasvuyritysten helmi. Kunnianhimon tason pitää olla korkea nyt ja tulevaisuudessa.
Tavoitteet asetetaan Espoo-tarinassa, joka on kaupungin kehitystä ohjaava strategia-asiakirja. Mielestäni Otaniemestä pitää tehdä ”Pohjolan Piilaakso”. Kansainvälisesti tunnettu alue, jonne huippuosaajat ja startup-yritykset haluavat hakeutua. Tavoite voidaan saavuttaa panostamalla kaupunkiympäristöön. Otaniemi-Keilaniemi voisi olla tulevaisuudessa yksi yhtenäinen kampusalue.
Tarvitsemme riittävästi tilaa kasvavalle yritystoiminnalle, mutta samalla on huolehdittava, että Otaniemi ja Keilaniemi pysyvät elävinä kaupunginosina – eivät vain toimistoalueina, joissa pölypallot pyörivät kaduilla ilta-aikaan. Silloin syntyy ympäristö, jossa ihmiset viihtyvät ja ideat kypsyvät.
Espoon vieraskielinen väestö ei koostu ainoastaan Otaniemen ja Keilaniemen hyvätuloisista satelliitti-insinööreistä tai tekoälyasiantuntijoista. Mukana ovat kaikki ammattinimikkeet.
Nopeasti kasvavassa kaupungissa ongelmana on myös eriytymiskehitys, joka saa helposti sosiaalisen ja etnisen ilmenemismuodon. Eriytymiskehityksen ennaltaehkäisy on helpompaa ja edullisempaa kuin virheiden korjaaminen jälkikäteen. Kaupunkisuunnittelun yhtenä kärkiprioriteettina on pidettävä, että esimerkiksi profiililtaan tietyntyyppinen vuokra-asuminen ei pääse keskittymään alueellisesti, vaan asuntokoot vaihtelevat. Yksityis- ja vuokra-asuntoja kannattaa sijoittaa toistensa läheisyyteen. Pientaloasumista voidaan kaavoittaa kerrostaloasumisen lähistölle.
Maahanmuuttajien kotouttamista voidaan tukea kuntien osalta erityisesti kahdella välineellä: kouluilla ja työllistymisellä. Kouluissa S2 (suomi vieraana kielenä) -opetus on saatava menestymään. Tavoitteena tulisi olla vieraskielisten lapsien siirtyminen suomenkielisiin ryhmiin.
Työ- ja elinkeinotoimistojen siirtyminen valtiolta kunnille mahdollistaa satsauksen erityisesti maahanmuuttajaperheiden äitien saamiseen mukaan työelämään. Kun äidit ovat työssä ja lapset päiväkodissa, kotoutuminen edistyy omalla painollaan, eikä pääse syntymään rinnakkaisia yhteiskuntia.
Espoo hyötyy kansainvälisyydestä. Jos pelaamme korttimme oikein, Espoo voi olla näyttämässä mallia, kuinka koko Suomi selviytyy kansainvälisyyden voittajana.
Olli Nurmi