Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen ehkäisyyn suhtaudutaan vakavasti

Kohta 12. Kysymys FGM:n ja ihmiskaupan riskien ehkäisystä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut sekä muut keskustelua seuraavat,

Ensiksikin haluan kiittää annetusta vastauksesta. Se osoittaa, että tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen ehkäisyyn suhtaudutaan vakavasti ja että hyvinvointialueella on tehty pitkäjänteistä työtä asian eteen.

Hyvinvointialueella toimii laaja FGM-verkosto kuntien, hyvinvointialueen ja järjestöjen kanssa. Sen lisäksi henkilöstölle järjestetään koulutuksia, käytössä on yhtenäisiä toimintaohjeita ja asia otetaan järjestelmällisesti puheeksi neuvoloissa, opiskeluhuollossa ja muissa palveluissa. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että puheeksiottoon on laadittu valmiita toimintamalleja ja että henkilöstöä koulutetaan vuosittain trauma- ja väkivaltatietoiseen työotteeseen.

Vastauksen mukaan silpomisen uhasta tehdään tarvittaessa ilmoitus lastensuojelulle ja poliisille ja tämä on tärkeä viesti yhtä lailla henkilöstölle kuin perheille.

Nostan esiin muutaman jatkokehittämisen tarpeen:

Ensimmäiseksi mittarit: Vastauksessa jää epäselväksi, että miten hyvin on tiedossa ongelman laajuus ja se, että mihin suuntaan ollaan menossa. Tämä ilmeni myös kysymystä tehdessä, sillä julkisista lähteistä löytyvät luvut olivat hyvin yksittäisiä. Tältä osin vastaus jäi hieman vajavaiseksi.

Tiedämme siis, että toimintamalleja on olemassa, mutta vähemmän tiedämme siitä, kuinka hyvin ne toimivat käytännössä. Miten seurataan esimerkiksi puheeksiottojen määriä, riskiepäilyjä, lastensuojeluilmoituksia tai henkilöstön koulutusten kattavuutta? Lastensuojeluilmoituksessa käytetään laajaa koodia lasten pahoinpitelyä. Ilman tätä tietoa on vaikea arvioida, kuinka hyvin onnistumme kaikkein tärkeimmässä tavoitteessa eli riskien tunnistamisessa ajoissa.

Toiseksi: ihmiskaupan ja avioliittoon pakottamisen näkökulma jäi vastauksessa vähälle huomiolle. Silpomisen ehkäisyyn liittyviä toimintamalleja jo onkin, mutta yhtä lailla tulisi varmistaa, että alaikäisiin kohdistuvan ihmiskaupan, pakkoavioliittojen ja ulkomaille viemisen riskien tunnistamiseen löytyy yhtä vahvat käytännöt.

Kolmanneksi korostan sitä huolta, joka minulla oli kysymyksen taustalla. Toimintamallien on toimittava myös silloin, kun yksittäinen ammattilainen epäröi ja syystä tai toisesta pelkää puuttua asiaan. Siksi koulutuksen lisäksi tarvitaan toimivia rakenteita, selkeitä vastuita ja jatkuvaa yhteistyötä kuntien, oppilaitosten, poliisin ja hyvinvointialueen välillä.

Kyse on vakavasta ihmisoikeusloukkauksesta, joka jättää pahimmillaan elinikäiset fyysiset ja psyykkiset seuraukset. Painopisteen tulee siksi olla ennaltaehkäisyssä, varhaisessa tunnistamisessa ja nopeassa puuttumisessa. Toivon, että hyvinvointialue jatkaa tämän työn kehittämistä erityisesti laajasti seurannan, ihmiskaupan tunnistamisen ja ylipäänsä koko palveluketjun toimivuuden näkökulmasta.

Mia Nores
Kaupungin- ja aluevaltuutettu