S2-opetuksen kehittämisessä on tarkasteltava koko koulutuspolkua

S2-opetuksesta on käyty viime aikoina tärkeää keskustelua. Esille on nostettu erityisesti Suomessa syntyneiden lasten suuri osuus S2-oppimäärässä sekä kysymys siitä, arvioidaanko oppimäärän tarkoituksenmukaisuutta riittävästi.

Huoli on perusteltu. Jokaisen lapsen pitäisi opiskella sitä oppimäärää, joka parhaiten tukee hänen kielitaitonsa ja oppimisensa kehittymistä. Ratkaisuja on kuitenkin syytä rakentaa ajantasaisen tiedon ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden pohjalta.

S2 on yksi äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen oppimääristä. Sen valinnan lähtökohtana on oppilaan kielitaito ja valmius opiskella suomeksi. Syntymämaa, nimi tai perheen käyttämät kielet eivät yksin kerro tästä.

Myös S2-opiskelijoiden kielitaidossa on suurta vaihtelua. Suomen opiskelun vasta aloittaneen tarpeet ovat erilaiset kuin sujuvasti suomea käyttävän nuoren, joka tarvitsee tukea erityisesti opiskelussa tarvittavan käsitteellisen kielen kehittämiseen.

Julkisuudessa ja opettajien kanssa käymissäni keskusteluissa on noussut esiin myös kokemuksia oppimäärään ohjaamisen haasteista. Ne on tärkeää ottaa vakavasti. Osa kokemuksista liittyy kuitenkin aiempiin käytäntöihin, ja järjestelmää on myös kehitetty. Elokuussa voimaan tulleissa muutoksissa S2-oppimäärän valintaa ja oppimäärien välillä siirtymistä muun muassa täsmennettiin.

Olisikin hyödyllistä muodostaa ajantasainen kuva siitä, miten S2-opetus tällä hetkellä toteutuu. Millä perusteilla oppimäärää suositellaan, kuinka usein sen tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan ja kuinka paljon käytännöt vaihtelevat koulujen välillä? Samalla kannattaa tarkastella ryhmäkokoja, opettajien osaamista ja kelpoisuutta, materiaaleja ja opetuksen olosuhteita.

Opettajien kanssa käydyissä keskusteluissa on noussut esiin, että S2-opetuksen resurssit ja olosuhteet ovat vuosien aikana vaihdelleet. Laadukas opetus tarvitsee osaavia opettajia, tarkoituksenmukaisia ryhmiä ja riittävät resurssit. Myös oppimistuloksia on hyödyllistä tarkastella suhteessa näihin edellytyksiin.

On tärkeää huolehtia siitä, ettei oppilas jatka S2-oppimäärässä tarpeettomasti. Kaikille saman enimmäisajan asettaminen on kuitenkin haastavaa. Kielen oppimiseen vaikuttavat muun muassa ikä, koulutausta, muiden kielten osaaminen, suomen käyttäminen eri ympäristöissä sekä saadun opetuksen määrä ja laatu. Säännöllinen kielitaidon arviointi on vuosimäärää parempi peruste oppimäärän vaihtamiselle.

Samalla panostuksia tarvitaan mahdollisimman varhain. Laadukas varhaiskasvatus, varhainen kielituki, onnistunut kotoutuminen ja kielitietoinen opetus koko koulupolun aikana ovat keskeisiä. Myös lapsen oman äidinkielen kehittymisen tukeminen on tärkeää. Perheiden puolestaan pitää saada ymmärrettävää tietoa siitä, mihin oppimäärää koskeva suositus perustuu ja milloin sitä arvioidaan uudelleen.

Keskustelussa on huomioitava myös toinen aste ja jatko-opinnot. Toisella asteella opiskelukielen vaatimukset kasvavat, ja tuen tarve voi näyttäytyä uudella tavalla. S2 ei myöskään lähtökohtaisesti heikennä mahdollisuuksia hakeutua korkeakouluihin: vuodesta 2026 S2/R2-koe pisteytetään todistusvalinnassa samalla tavalla kuin äidinkieli ja kirjallisuus, vaikka yksittäisiä hakukohdekohtaisia poikkeuksia on.

Tavoitteena on mahdollisimman vahva suomen kielen taito jokaiselle lapselle ja nuorelle. Siksi S2-opetuksen nykytilasta ja juuri tehtyjen muutosten vaikutuksista tarvitaan ajantasaista tietoa. Samalla on tärkeää vahvistaa opetuksen laatua ja varhaista kielenoppimista. Näiden pohjalta voidaan arvioida, millaiset seuraavat ratkaisut parhaiten tukevat lasten ja nuorten kielitaitoa ja koko koulutuspolkua.

Karoliina Mäkäräinen
Kaupunginvaltuutettu