Segregaation ehkäisyä on tarkasteltava kokonaisuutena

Kirjoitimme Länsiväylässä 31.8.2026 segregaation ehkäisemisestä ja niistä monista tekijöistä, jotka vaikuttavat alueiden ja koulujen eriytymiseen. Kirjoituksen jälkeen keskustelu on painottunut erityisesti oppilaaksiottoalueisiin, joten on hyvä täsmentää sekä Espoon nykyistä järjestelmää että alkuperäisen kirjoituksemme kokonaisuutta.

Espoon suomenkielisessä perusopetuksessa ei ole Helsingin tapaan koulukohtaisia koulupiirejä. Espoo on jaettu kuuteen oppilaaksiottoalueeseen, joista jokaisella toimii useita kouluja. Lähikoulu osoitetaan oman oppilaaksiottoalueen kouluista kasvun ja oppimisen lautakunnan hyväksymien oppilaaksiottokriteerien perusteella. Oppilaiden asuinpaikat ja ikäluokkien koko vaihtelevat vuosittain, minkä vuoksi myös se, miltä alueilta oppilaita eri kouluihin osoitetaan, elää jonkin verran.

Selvyyden vuoksi on hyvä todeta, ettei Espoossa ole valmisteilla koulupiiriuudistusta. Viranhaltijoiden antaman tiedon mukaan alustavia keskusteluja on käyty siitä, voitaisiinko jollakin alueella pilotoida nykyisestä poikkeavaa tapaa toteuttaa oppilaaksiottoa. Asia ei kuitenkaan ole edennyt valmisteluun tai päätöksentekoon.

Segregaatiossa on kyse huomattavasti oppilaaksiottoa laajemmasta ilmiöstä. Koulujen oppilaspohjat heijastavat osaltaan asuinalueiden väestörakennetta, mutta eriytymiseen kytkeytyvät myös asuminen, sosioekonomiset erot, alueiden turvallisuus ja viihtyisyys, palvelujen saavutettavuus sekä lasten ja perheiden mahdollisuudet osallistua yhteiseen toimintaan.

Koulujen välisiä eroja voidaan puolestaan tasata esimerkiksi tarveperusteisella rahoituksella, riittävillä henkilöstöresursseilla sekä vahvistamalla opetuskielen oppimista. Kielen oppimisen näkökulmasta varhaiskasvatuksella on erityisen suuri merkitys. Myös koulupäivän ulkopuolinen ympäristö vaikuttaa. Harrastukset, nuorisotoiminta ja muut arjen yhteisöt tarjoavat mahdollisuuksia käyttää ja oppia suomea tai ruotsia sekä rakentaa sosiaalisia verkostoja.

Myös asuinalueiden turvallisuuden merkitys on syytä huomioida. Tuoreessa pääkaupunkiseutua koskevassa tutkimuksessa perheiden muuttohalukkuuteen liittyivät lähikoulua useammin häiriökäyttäytyminen, turvattomuuden kokemukset ja käsitys alueesta lasten kasvuympäristönä. Tämä muistuttaa siitä, ettei koulujen eriytymistä voida tarkastella irrallaan ympäröivästä kaupungista.

Segregaation ehkäisy on yksi valtuustokauden tärkeistä tavoitteista. Ratkaisujen tulee perustua tietoon ja vaikutusten arviointiin. Asuntopolitiikan, varhaiskasvatuksen, koulutuksen, turvallisuuden, nuorisotyön, harrastusten ja muiden palvelujen ratkaisut vaikuttavat samaan ilmiöön eri tavoin ja eri aikajänteillä. Siksi yksittäisen toimenpiteen sijaan tarvitaan eri hallinnonalojen pitkäjänteistä yhteistyötä.

Olennaista on muodostaa mahdollisimman tarkka kuva siitä, missä ja millä tavoin eriytymistä Espoossa tapahtuu, mitkä tekijät sitä selittävät ja millä toimilla siihen voidaan vaikuttaa. Samalla on tärkeää seurata jo käytössä olevien toimien vaikutuksia.

Tavoitteena tulisi olla ratkaisut, jotka vahvistavat sekä oppimisen edellytyksiä että alueiden elinvoimaa ilman, että yksittäisille kouluille, alueille tai väestöryhmille annetaan segregaatiokehityksestä yksinkertaistavaa vastuuta. Espoon on tärkeää huolehtia siitä, etteivät alueiden väliset erot kasva tavalla, joka kaventaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia hyvään arkeen, oppimiseen ja osallisuuteen.

Ira Hietanen-Tanskanen
Karoliina Mäkäräinen